Syönkö Oikeasti Joka Päivä Ulkona?

Mun syömiset ja ruuanlaittotaidot ovat saaneet huomiota osakseen aina silloin tällöin. Tällä kertaa ajattelin paneutua tähän asiaan vielä hieman pintaa syvemmälle.

Sanotaan näin, että entisessä suhteessani herra A:n kanssa söin käytännössä aina kotiruokaa. Harrastin niin sanottua ”meal preppausta” eli tein yleensä 3-6 päivän ruuat valmiiksi ja laitoin ne pakasterasioissa pakkaseen. Tein aina lounaan ja päivällisen. Muutamia poikkeuksia oli kuukaudessa, jos kävimme herra a:n kanssa ulkona syömässä tai jos kävin lounaalla työkavereiden kanssa.

Kaikki muuttui sillä sekunnilla, kun minä ja herra A sovimme, että meidän 15 vuoden suhde oli tullut päätökseen. Enää ei ruoka maistunut. Ei ollut nälkä, oksetti ja kuvotti. Sinnittelin aina päivän kerrallaan. Sain alas smoothieita tai jotain muuta ostettua/nopeeta. En pystynyt tekemään ruokaa. Ei vain ollut fiilistä. Tunsin asiasta kauheaa morkkista, mutta en yksinkertaisesti kyennyt tekemään ruokaa. Koti ei tuntunut kodilta, asuin muiden nurkissa ja siellä huvitti kokata vielä vähemmän.

Halusin antaa itselleni aikaa ja hyväksyä, että nyt on vain tällainen vaihe. Päivät kumminkin kuluivat, viikot kuluivat ja samalla kuukaudet. Pääsin muuttamaan uuteen omaan kotiin vasta noin neljä kuukautta erosta. Vaikka uusi koti oli aivan ihana, niin sielläkään ei tullut sitä fiilistä, että haluaisin kokata. Woltti oli kovassa käytössä.

Rupesin kokkailemaan edes jotain ruokia, kun olin asunut puoli vuotta omillani. Pikkuhiljaa pääsin taas vauhtiin ja tammikuussa 2017 aloitin taas meal preppauksen. Tein tuttuun tapaan ruokia valmiiksi ja fiilis oli hyvä. Tätä kumminkin kesti vain 3 kuukautta, koska tulin raskaaksi. Raskaus oli mulle todella rankka, koska kärsin puoli vuotta kauheasta olosta ja oksentelusta. Voitte kuvitella, ettei ruuanlaitosta tullut tuona aikana yhtään mitään.

Tuosta se kaikki jäi sitten taas uudelleen päälle. Nyt Theo on jo 10 kuukautta ja edelleen syön 90% ruuista ulkona. Välillä herra x (Theon isä) tekee mulle meal preppausta ja jääkaapissa odottaa valmiita aterioita. Joskus, todella harvoin, innostun ja teen ruokaa.

Tämä on todella haasteellista, koska pidän kotiruuasta ja osaan kyllä perus ruokia kokata. Jostain kumman syystä niiden tekeminen tuntuu vain ylitsepääsemättömältä. Haluan ryhdistäytyä ja haluan panostaa kotiruokailuun enemmän. Haluan, että minä ja Theo voidaan tulevaisuudessa syödä yhdessä samoja ruokia, ”samasta padasta”.

Tällä hetkellä syön kotona aamupalan ja iltapalan, mutta päivä pitää sisällään vain yhden lämpimän aterian, joka on jossain ravintolassa tai pikaruokapaikassa. Yleensä aina mun viikkoon kuuluu 15 cm subi, ravintolassa kanaa ja riisiä tai tortilla. Noiden kolmen paikan välillä käyn joka viikko. Joskus käyn salaattibaarista vain salaatin ja ostan päälle riisikakkuja. Tungen itseäni myös omalle isälleni kylään mahdollisimman usein, jotta saan siellä kunnon kotiruokaa. 😀

Itse uskon, että tilanne korjaantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan töihin. Haluan, että Theon tarhan jälkeen on perhepäivällinen kokattuna. Olen aina ihannoinut niitä perheitä ketkä syö päivällisen yhdessä rutiininomaisesti.

 

 

 

Missä Asioissa Olen Hyvä Ja Missä Huono

Nyt ajattelin kirjoittaa vuorostaan hieman ”kevyemmän” tekstin. Jokainen meistä on hyvä jossain ja taas joissain asioissa on hieman kehittämisen aiheitta. Ainakin parisuhteessa on hyvä, että kumppanit voivat täydentää toisiaan.

Tottakai koen monessakin asiassa, että tässä mun pitäisi nyt kehittyä ja myös päinvastoin. Onnistumisen tunteitakin tulee ihan päivittäin. Listasin nyt muutamia asioita, joissa koen olevani  hyvä ja muutaman asian missä olen aika surkea.

Näissä asioissa olen hyvä:

Asioiden kokoaminen ja pienet remonttihommat 

Meidän perheessä mä automaattisesti rupean kokoamaan sitä Ikean hyllyä. Se käy multa näppärästi ja mä itseasiassa tykkään siitä.

Olen ollut itse remontoimassa isäni kanssa kahta mun aikaisempaa asuntoa ja siinä olen oppinut todella paljon ns. käden taitoja. En ole koskaan ollut se ”ompelija-tyttö”, vaan ala-asteellakin olin puutöissä poikien kanssa, kun muut tytöt oli käsityötunneilla.

Isojen kokonaisuuksien miettiminen

Omassa työssäni mietin niin isoja kuin aivan pieniä yksityiskohtiakin. Osaan hahmottaa asioita aika hyvin. Tämä pätee myös esim. asuntojen remontoimiseen. Vaikka olisi kuinka pommiasunto, niin pystyn heti näkemään asunnon potentiaalin; mitä siellä tulee tehdä, mitä se vaatii ja mille se tulee näyttämään remontin jälkeen.

Asioiden aikaan saaminen

Jos jotain pitää saada aikaiseksi, niin teen heti action point -listat ja alan hommiin. Joillekin tällaiset asiat voivat tuntua ylitsepääsemättömältä, mutta itse puran isot kokonaisuudet osiin ja alan vain suorittamaan.

Rakastan tehdä to do -listoja ja exceleitä, joissa kokonaisuudet on pilkottu osiksi. Omista häistäni on olemassa juuri tällainen ”masterexcel”.

Asioiden löytäminen

Ystävät kutsuvat Sherlockiksi. Jos esim. pitää etsiä joku vanha leffa, jonka nimeä kukaan ei tiedä ja ystävä haluaa sellaisen löytää, niin meikäläinen auttaa! Monesti olen soitellut divareita läpi juuri tällä asialla. 😀 Yhden elokuvan löysin briteistä, koska sitä ei Suomessa ollut enää saatavilla.

Kun aloitin markkinointihommissa, niin muistan ikuisesti sen, että mun piti kuvauksiin löytää täydellisen pyöreä ja litteä käsittelemätön kivilohkare, jonka halkaisija on n. 1,5 m. 😀 Voin sanoa, että tämä aiheutti harmaita hiuksia! Soitin kaikki hautaustoimistot läpi, kivilouhintafirmat, kivikorujen tekijät, jne. Hankalinta oli se, että kiven pinta tuli olla käsittelemätön, mutta silti ns. oikeaan muotoon tehty. Huh, oli hankalaa. Lopulta soitin kaikki paikat missä oli hiidenkiviä, jne. Sitten sattumalta sain kiinni jonkun maatilan pitäjän ja kerroin mitä etsin, niin hän sanoi, että heidän pihalla on sattumalta tällainen. 😀 Hitto mikä tuuri. Tilasin heti Kiitolinjan hakemaan kyseisen lohkareen. 😀

Näissä asioissa olen surkea:

Käsin kirjoittaminen

Mulla on todella huono käsiala. Mun kirjoituksista ei saa mitään selvää. Siis pahintahan tässä on se, että jos kirjoitan jotain ja seuraavana päivänä en edes itse tiedä mitä olen kirjoittanut. 😀

Rauhallisuus

Jos innostun jostain, niin en pysty pysymään nahoissani. Käyn ylikierroksilla ja uppoudun asiaan 200 %. Yleensä perhe kärsii sitten tästä. Olen saanut kuulla tästä kyllä kotona. Mun pitää kehittää mun ajankäyttöä vaan paremmin.

Kärsivällisyys

Jos joku asia on auki, niin se häiritsee mua aivan suunnattomasti. Jos elämässä sattuu esim. epäonnistuminen niin mun on pakko sillä sekunnilla keksiä jo tilanteeseen ratkaisu, ennen kuin edes voin ajatella syitä epäonnistumiselle. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Joskus  tekisi ihan hyvää astua pois tilanteesta ja käsitellä asia, ennen kuin rupeaa vain keksimään ratkaisua.

Tietotekniikka

Olen itseasiassa suhtkoht hyvä teknisissä asioissa, mutta sitten kun se oma raja tulee vastaan, niin se hermo menee ja kunnolla. Näissä tilanteissa joudun ottamaan ihan pienen breikin, etten hajota esim. tietokonetta. 😀

Mitkä ovat teidän vahvuuksia ja heikkouksia?