Vinkkien Ristituulessa

Tuoreena äitinä olen luonnollisesti saanut vinkkejä ja neuvoja ympäri kyliä. Nyt ymmärrän miten moni tuore äiti voi olla hieman hukassa kaiken sen informaatiotulvan keskellä.

Neuvolasta tulee paljon hyviä ohjeistuksia ja linjauksia miten toimia pienen vauvan kanssa. Välillä vaan eri neuvoltatädeiltä tulee samasta asiasta eri ohjeistuksia, jotka tietenkin sekoittavat omalta osaltaan pakkaa.

Ristiriitaisten neuvolatätien vinkkien lisäksi on tietenkin muiden ihmisten omat kokemukset. Niitä omia kokemuksia on yhtä paljon kun on äitejä maapalolla. Joku mikä tehoaa yhdelle vauvalle ei tarkoita, että se tehoaa toiselle. Kaikilla on omia metodeja niin lapsen syöttämisestä, nukuttamisesta kuin kasvatuksestakin ja ne kaikki ovat varmasti yhtä hyviä. Toiselle oikein voi olla toiselle väärin. Juuri tämä tulisi tuoreen äidin itse selvittää, päättää sekä toteuttaa.

On hyvä myös muistaa, että kaikki kehittyy koko ajan. Tietoa tulee lisää, tutkimuksia toteutetaan ja koko ajan opitaan uutta. Se mikä on ollut ohjeistus 30, 20 tai vaikkapa vain 10 vuotta sitten, ei välttämättä ole enää relevanttia. Tästä esimerkkinä, että aikaisemmin THL:n suositus oli, että vauvaa syötetään 4 tunnin välein. Nyt THL:n suositus on, että vauvaa syötetään ”lapsen tahtisesti” eli aina silloin kun hän näyttää merkkejä nälästä, riippumatta siitä oliko edellisestä syönnistä tunti vai kaksi.

En missään nimessä sano, että vauvan kanssa elämisen voisi oppia kirjoista, vaan jokainen äiti itse muodostaa ne omat tapansa kun oppii tuntemaan oman lapsensa ja lukemaan hänen tarpeensa. 

Yksi hyvä esimerkki vinkkien ristituulesta on kun minulle yksi äiti sanoi, että kannattaa ehdottomasti antaa vauvan nukkua vieressä. Toinen äiti taas sanoi, että ei missään nimessä kannata sitten päästää lasta yhteiseen sänkyyn. Tällaisesta voi helposti mennä sekaisin, että miten sitä nyt kannattaa ja miten ei kannata tehdä.

Parhaimillaan vinkeistä voi oikeasti löytyä apua, mutta taas pahimmillaan ne aiheuttavat stressiä tai huonoa omatuntoa, jos onkin päätynyt niin sanottuun ”väärään” tapaan toimia.

 Itse olen päättänyt, että kuuntelen todella mielelläni kaikkien vinkit ja neuvot, koska uskon että ihmiset tarkoittavat vain ja ainoastaan hyvää niitä kertomalla. Lopulta kumminkin teen lapseni kanssa juuri niin kuin minusta äitinä tuntuu hyvältä. En tule ottamaan paineita tai stressiä siitä mikä nyt on ”oikein” ja mikä ”väärin”, koska uskon että asiat eivät ole niin mustavalkoisia.

Meidän Suomi100-vauva. <3

 

 

 

Saako Äiti Pitää Huolta Itsestään

Mulle on aina ollut tärkeää pitää itsestä huolta. Tämä on sellainen asia joka ei muuttunut raskauden tai nyt tuoreen äitiyden myötä.

Olen aina käynyt säännöllisesti kampaajalla sekä kynsi- ja ripsihuollossa. Ennen raskautta huolenpitoon kuului myös säännöllinen liikunta ja tarkempi ruokavalio.

Mun ripset loihditaan aina kuntoon Sulossa

Moni mulle sanoi raskauden aikana, että kun tulen äidiksi, niin ei sitä vaan kerkeä enää panostaa itseensä samalla tavalla. Tottakai äitinä olo vie aikaa ja omat panostusket siirtyy luonnollisesti muihin asioihin ja siinä ei ole mitään pahaa. Aika on kortilla ja elämän tärkeysjärjestys muuttuu. Ykkösenä tulee aina se vauva ja sitten vasta muut. Mulle itselle on tärkeää panostaa lapsen lisäksi myös itseeni. Vaikka lapsi muuttaa paljon elämässä, niin ei sen tarvitse muuttaa ihan kaikkea.

Vaikka olen ollut äiti vasta 5 viikkoa, niin en ole missannut kynsi- tai ripsihuoltoani. Kampaajakin mulla on ensi viikolla. Toki vauva vaikuttaa myös näihin. Kynsissä en esimerkiksi ota enää pitkiä rakennekynsiä vaan kauniit geelilakkaukset ja niiden tekemiseen menee vain yksi tunti. Eli ei tarvitse ministäkään olla pitkään erossa.

Ennen mulla oli siis tällaiset kynnet. <3

Nyt mulla on siis omat kynnet joiden päällä on kestävät geelilakkaukset. Näiden tekemiseen menee vain tunti ja huollossa käyn 3-4 viikon välein. Molemmat kuvien kynnet on tehnyt Detailed Beauty Salon

Joillekin tämä voi kuulostaa pinnalliselta, mutta mulle nämä tuo niin ulkoista kuin sisäistä hyvinvointia sekä edes hetkeksi sitä omaa aikaa. 🙂 Tiedän, että kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta. Itsellä on onneksi sellainen tilanne, että voin vauvan ottaa hyvin mukaan tai herra x voi olla vauvan kanssa kotona.

Kun paranen täysin sektiosta niin säännöllinen liikunta tulee takaisin osaksi elämää. Sitä voi onneksi harrastaa niin vauvan kanssa kuin myös ilman häntä. En malta odottaa, että pääse takaisin liikunnan pariin.