”Minä En Äitinä Tee Noin”

Minin syntymän myötä on kyllä iso osa elämästä ja arvoista mennyt uusiksi. On paljon asioita joista ajattelin ennen raskautta ja minin syntymää, että ”minä en varmasti sitten äitinä tee noin”, jne. Voi kuinka väärässä olinkaan. 😀

Nyt vasta ymmärrän sen kun sanotaan, että ei pitäisi puhua mitään ennen kuin on omia lapsia. Jep. Näinhän se on.

Konkreettisena esimerkkinä voin sanoa, että olin etukäteen ajatellut että mini ei kyllä nuku mun vieressä yhtään ainutta yötä vaan alusta saakka opetan nukkumaan omassa sängyssä. Nyt on sitten ollut muutamia öitä, että hän kitisee ja itkee jos laitan hänet omaan petiin, vaikka on täysi ja vaippa kuivana, jne. Olen yrittänyt rauhoitella hänet tutilla ja silitellä päätä. Olen yrittänyt nukuttaa syliin, mutta aina kun nukahtaa ja rupean siirtämään takaisin pinnasänkyyn, niin hän herää ja alkaa nyyhkyttämään. Sitten kun otan hänet mun viereen, niin hän on ihan tyytyväinen ja pienellä kädellään koskettaa mun rintakehää ja rauhoittuu. Eli nyt ollaan silloin tällöin nukuttu vierekkäin. Onneksi ei nyt sentään kaikki yöt mene näin, vaan yleensä hän nukahtaa kiltisti pinnasänkyyn ja nukkuu siellä ihan hyvin.

Toinen etukäteen sanomani asia oli, että jos vauva kitisee, niin en heti mene siihen, jotta ei totu aina jonkun tulevan pienestäkin ääntelystä. Joo-o! Helpommin sanottu kuin tehty. 😀 Opettelen vielä tulkitsemaan minin ääniä ja eleitä ja olen kyllä heti menossa katsomaan mikä on tilanne kun hän jonkun äänen päästää. Onneksi herra x on aina välillä sanonut mulle, että älä vielä mene, että vauva vaan juttelee. Näin olen saanut pidettyä itseni edes vähän ”kurissa”. 😀

Käytännössä kaikki ennakkoajatukset olen saanut laittaa roskiin ja tässä nyt opettelen asioita ihan alusta saakka uusiksi. Rakkaus tuota uutta perheenjäsentä kohtaan on ääretön ja sen takia oma sydän tuntuu särkyvän jos hän itkee. Nyt yritän vain totutella siihen, että se itku tosiaan kuuluu asiaan. Onneksi itkua tässä perheessä on todella vähän ja 95% ajasta mini on täysin tyytyväinen.

Voisin aloittaa ihan oman  blogisarjan ”minä en äitinä”, jossa kerron aina kun tulee eteen taas tällainen hetki, jossa ajatukset menee uusiksi. 😀

 

johannavaris

4 vastausta artikkeliin “”Minä En Äitinä Tee Noin””

  1. Moi!

    Vinkkejä satelee varmaan joka suunnasta ja saattaa olla, että toimitkin näin, mutta pakko jakaa yksi vinkki tuohon pinnasänkyyn siirtämiseen, kun vauva nukahtaa syliin/rinnalle. Meillä likka heräsi aina, kun nostin rinnalta sänkyyn ja annoin siksi nukkua kainalossa. No niinkin helppo vinkki auttoi, että kun alkaa nukuttamaan/syöttämään vauvaa, käärii vauvan vilttiin, jossa laskee hänet sänkyyn. Meillä vauva nimittäin säpsähti hereille siksi, kun lämmin syli vauhtui kylmäksi sängyksi. Lämmin viltti ympärillä auttoi pitämään ympäristön muuttumattomana ☺

    Mutta joo, noita mä en ikään äitinä tee näin -juttuja tuli kyllä mietittyä raskausaikana ja nyt on saanut sanansa syödä 😂

    • Moikka! Kiitos vinkistä. Tämä lähti heti käyttöön. 🙂

  2. Tärkeintä on kuunnella omaa sydäntä ja vaistoja, ne tietävät paremmin kuin muiden neuvot! Ja munkin mielestä äitiys on just sitä, että omat ennakkoajatukset saa lentää romukoppaan. Hyvä niin, koska vain niin voi kasvaa äitinä ja tulla sellaiseksi äidiksi, jota oma lapsesi tarvitsee😊. Ihanaa joulun odotusta ja mukavia hetkiä vauvan kanssa!

    • Kiitos kommentista! Kiitos paljon ja samoin! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 13
Tykkää jutusta