Onko Ikävä Töihin

Olen ollut äitiyslomalla nyt noin 10,5 kuukautta. En tiedä mihin tämä aika oikein menee, mutta kiire tuntuu olevan koko ajan. 😀

Viimeiset kymmenen kuukautta on mennyt pelottavan nopeasti ohi. Alusta saakka mulla on ollut koko ajan paljon ohjelmaa, koska olen Theon kanssa päässyt osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin ja nähnyt ystäviä ja perhettä. Melkein jokaiselle päivälle on ollut joku ohjelma. Voin siis todeta, että elämme kyllä aika aktiivista elämää.

Gracias. Kuva: Aki Rask

Vaikka mulla onkin ollut itse tehty kiire näin äitiyslomalla, niin silti olen aina välillä ikävöinyt töihin. Varsinkin nyt viime aikoina. Huomaan, että kaipaan sitä tunnetta, että saan asioita aikaiseksi. Tuottajana ja markkinointisuunnittelijana olen tottunut pitämään lankoja käsissä tilanteessa kuin tilanteessa ja juuri kiireessä olen kaikista parhaimmillani.  Nyt kun ei ole ”action point” -listalla tungosta, niin toki sitä omaa työtä hieman jo kaipaakin.

Sandhja. Kuva: Aki Rask

Kyllä blogikin käy ihan työstä ja siihen olenkin panostanut entistä enemmän.  Olen tehnyt myös konsultointia markkinoinnin puolella äitiysloman aikana. Se on tuntunut todella hyvältä. Välillä sitä kaipaa sellaista miettimistä ja pohtimista sekä ratkaisujen tekemistä. Näin kotona lapsen kanssa ne päivittäiset ratkaisut ei ihan riitä; laitetaanko Theolle mustat vai siniset housut. 😀

Isac Elliot.

Virallinen äitiysloma loppuu nyt elokuussa ja jään siitä sitten vanhempainvapaalle muutamaksi kuukaudeksi. Töihin tulen joka tapauksessa palaamaan vasta tammikuussa, koska onhan tämä vauvavuosi ainutlaatuista aikaa. Onhan se mahtavaa nähdä miten Theo kasvaa ja kehittyy päivä päivältä.

Lieminen, Vilma Alina, Ronya, Gracias, Elias Gould

Nyt Se Sitten On Ohi

Järkytys, tyhjyys, mutta samalla pieni helpotuksen tunne. Onko tämä edes totta, mitä seuraavaksi, lievä pakokauhu. Näitä tunteita ja ajatuksia pyörii mielessä juuri nyt.

Tänään on minun viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaani. Yksi aikakausi jää taakse ja nyt tämän uranaisen tulisi keskittyä tulevaan perheenjäseneen. En väitä vastaan ettenkö tarvitsisi lepoa. Tunnun tarvitsevan sitä enenmmän kuin koskaan aikaisemmin. Sen takia töistä pois jääminen tällä hetkellä tuntuu myös helpotukselta.

Järkytyksen tunne tulee siitä, että tämä tosiaan on totta. Meille siis tulee vauva, jos kaikki menee hyvin loppuun saakka. Elämämme herra x:n kanssa ei koskaan enää tule olemaan sellaista mitä ennen. Ennen olimme vain pari ja nyt meistä tulee perhe.

Tyhjyyden tunnetta pelkään. Olen aina ollut hyvin aikaansaava ja pidän paljon työnteosta, kiireestä ja jopa stressistä. Pidän siitä, että mieltäni haastetaan ja rakastan oppia uutta. Nyt sitten pitäisi tämä puoli osata jättää vähäksi aikaa taakse ja keskittyä äitiyteen.

Se jää nähtäväksi mitäs kaikkia projekteja haalin itselleni äitiyslomani aikana. 😀 Muutama idea onkin jo käynyt mielessä, mutta katsotaan miten se vauva-arki lähtee käyntiin, että riittääkö paukut.

Laskettuaika lähestyy ja se on noin kuukauden päästä. Nyt sitten on tiedossa lepoa, ystävien näkemistä, viimeisiä hankintoja ja omaa aikaa yksin ja herra x:n kanssa. On tässä vielä onneksi yksi iso henkilökohtainen projekti, joka saadaan tietynlaiseen päätökseen siin n. 1-2 viikkoa ennen vauvan syntymää. 😀 Siitä lisää myöhemmin.