Synnytystapavalintani

Yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessa punnitsin perinteistä alatiesynnytystä ja suunniteltua sektiota ja pyysinkin lukijoita jakamaan kokemuksia kummastakin.

Nyt olen joutunut miettimään näitä kahta vaihtoehtoa ihan tosissaan. Jo ensimmäisestä neuvolakäynnistä minut ilmoitettiin mukaan pelkopolille, koska synnyttäminen on sellainen asia joka aiheuttaa suoranaista pakokauhun tunnetta. Myös sektio aiheuttaa kovaa pelkoa, mutta hivenen vähemmän kuin alatiesynnytys.

Olen päässyt keskustelemaan pelostani lääkärille ja kätilölle ja tämän lisäksi minut ilmoitettiin mukaan ryhmään, joka piti sisällään n. 10 ryhmätapaamista psykologin kanssa. Olin ymmärtänyt, että ryhmässä käsiteltäisiin juuri synnytyspelkoa. Jouduin kumminkin jättäytymään ryhmästä pois, koska saatuani ryhmän agendan, niin huomasin etteivät nämä ryhmätapaamiset tule auttamaan minua tämän asian kanssa. Agendalla oli mm. lapsiarki, kumppaneiden tapaaminen, jne. Yksikään aihe ei käsitellyt itse synnytystapaa. Sisältö oli varmasti mietitty huolella suomen kovimpien ammattilaisten kanssa, mutta itselle osallistuminen tuntui turhalta, koska minua ei pelota lapsiarki vaan konkreettisesti se miten hitossa tämä lapsi tulee minusta ulos. Kätilön tapaaminen oli todella hyvä ja se auttoi kyllä asian kanssa ja paljon.

Vaikka olen päässyt keskustelemaan asiasta ja ottanut selvää eri synnytyksistä, kivun lievityksistä sekä riskeistä, niin olen päätynyt suunniteltuun sektioon. Tiedän, että nyt osa teistä pyörittelee silmiään ja ajattelee, että ei ennen vanhaan ollut mitään puudutteita ja aina se lapsi ollaan ulos saatu, kerran se vaan kirpaisee, jne. Olen kyllä kuullut kaikki nämä kommentit, älkää huoliko. 😀

Itse ajattelen asian niin, että elämme hyvinvointivaltiossa ja meillä nyt Suomessa uskalletaan ja pystytään puhumaan näistä peloista ja vaikuttamaan siihen miten se lapsi tulee maailmaan. Eihän sitä ennen vanhaan ollut suurinta osaa lääkkeellisistä avuista yhtään mihinkään ja nykyään nekin ovat osa normaalia elämää. Maailma kehittyy, joten miksi emme hyödyntäisi kehitystä.

Olen saanut pelkooni parhaan mahdollisen avun ja edelleen alatiesynnytys tuntuu ylitsepääsemättömältä ajatukselta. En halua stressata viimeisiä viikkoja raskaudestani panikoidessani synnytyksestä. Toki sektio pelottaa myös, mutta sitä pelkoa pystyn enemmän hallitsemaan. Olen käynyt lääkärin ja kätilön kanssa tarkasti läpi sektion kulun ja mitä tapahtuu milloin, jne. Se on myös saanut hieman rauhallisuuden tunnetta mukaan. Tottakai tiedostan, että kaikki voi mennä vikaan myös suunnitellussa sektiossa, mutta en halua miettiä ”mitä jos” -skenaarioita. Toivon, että kaikki menee hyvin ja lapsi syntyy maailmaan rauhallisessa ja hallitussa ympäristössä.

Lapsemme syntymäpäiväksi tuli 14.11. 

Kirjoitan erillisen postauksen vielä suunnitellun sektion kulusta. Siitä voi olla apua muillekin. 🙂

Tästä pääsette lukemaan kirjoituksen missä punnitsin eri synnytystapoja.

 

 

Perinteinen Synnytys Vai Sektio

Tämä on sellainen aihe, joka tulee varmasti herättämään keskustelua. Itsekin olen lukenut paljon kummastakin tavasta saattaa lapsi maailmaan. Nyt haluaisin kuulla teidänkin ajatuksia / kokemuksia kummastakin.

Minä itse en kuulu siihen kategoriaan, joka olisi vahvasti puolesta tai vastaan kumpaankaan tapaan. Tottakai tiedän, että perinteinen synnytys on turvallisempi ja lapselle sekä äidille parempi tapa synnyttää. Tiedän, että naisen vartalo on suunniteltu niin, että perinteinen synnytys on luonnollista ja naisen pitäisi palautua siitä ajan kanssa. Olen myös kuullut, että ilmeisesti perinteinen synnytys valmistelee vauvan keuhkot maailmaan ja samalla siirtyy lapselle äidiltä vastustuskyky.

Perinteinen alatiesynnytys voi myös olla kaaosta. Välilihaa ollaan leikattu, repeämiä on tullut moneen eri kerrokseen, puuduteaineet eivät ole toimineet tai niitä ei ole keretty antaa, synnytys  on kestänyt päiviä, virtsarakon vaurioita, lapsen repimistä imukupilla, sydän äänien heikentymistä, napanuora vauvan kaulan ympärillä, tilanteita joissa ollaan päädytty kiireelliseen- tai hätäsektioon, äidin runsasta verenvuotoa synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeen taas kipuja, vessassa käyntiä seisaalteen yli kuukauden verran, pysyvät kosmeettiset vauriot alakerrassa, haluttomuutta, yhdyntäkipuja, veren tihkuttamista, runsasta vuotoa, jne.

Olen kuullut, että sektion niin sanottuja etuja on ns. ”hallittu ympäristö” Eli koko ajan tiedetään mitä tapahtuu jne. Suunnitellussa sektiossa tiedetään jopa päivä milloin vauva tulee perheeseen. Kipuja itse synnytyksessä on huomattavasti vähemmän, mutta taas synnytyksen jälkeen enemmän. Leikkaushaava on kipeä ja voi tulehtua. Liikkuminen voi olla hankalaa viikkoja tai jopa kuukausia.

Tässä vielä tiivisteenä HUS:ita saadut tiedot kumpaankin synnytystapaan liittyen.

Kaikkiin synnytyksiin liittyy 1 %:n riski vaikeille komplikaatioille, keisarileikkauksissa riski on 5 %.

Alatiesynnytyksen edut:

  • Alatiesynnytys on luonnollinen tapa syntyä. Synnytys käynnistyy, kun lapsi on valmis.
  • Äiti saa useimmiten lapsen heti syntymän jälkeen syliinsä.  Perhe saa olla heti yhdessä niin paljon kuin haluaa. Vierihoito pääsee alkamaan heti.
  • Alatiesynnytyksen aikana vapautuvat sikiön stressihormonit ja muut välittäjäaineet edesauttavat lapsen sopeutumista kohdunulkoiseen elämään. Lapsi on useimmiten syntyessään virkeä ja hyväkuntoinen
  • Hengitys käynnistyy ongelmitta
  • Lapsi ei tarvitse pääsääntöisesti erityistä valvontaa
  • Verenhukka on vähäisempi alatiesynnytyksessä kuin keisarileikkauksessa.
  • Imetys käynnistyy nopeammin alatiesynnytyksen jälkeen.
  • Alatiesynnytyksen jälkeen äiti pääsee heti liikkumaan, jolloin lapsenhoidon aloittaminen on helpompaa.
  • Suunnitelluista alatiesynnytyksistä noin 90 % onnistuu.

Alatiesynnytyksen haitat:

  • Synnytyksen ajankohta ja kulku eivät ole etukäteen suunniteltavissa, joskin synnytyksen käynnistäminen on joissain tilanteissa mahdollista.
  • Synnytyssupistukset ovat kivuliaita, mutta kipu loppuu aina supistusten välillä ja kivun luonne on positiivinen: jokainen supistus vie synnytystä eteenpäin. Nykyaikainen tehokas kivunlievitys on kaikkien saatavilla.
  • Välilihan leikkaus tai repeämä.
  • Istuminen voi olla vaikeaa pari viikkoa.
  • Parissa prosentissa alatiesynnytyksiä syntyy ns. syvempiä repeämiä emättimeen, jotka korjataan heti synnytyksen jälkeen ja ne paranevat useimmiten hyvin. Paraneminen tarkistetaan jälkitarkastuksessa, joka järjestetään synnytyssairaalassa äitiysneuvolan sijaan.
  • Vastasyntyneen synnytyksen aikainen hapenpuute on harvinainen tapahtuma.
  • Veren hukan riski.

Sektion eli keisarinleikkauksen edut:

  • Synnytyksen ajankohta on useammin etukäteen suunniteltavissa
  • Kivuttomuus toimenpiteen aikana (täysin kivuttomia yli 90 %, osa tuntee jonkin verran kipua).
  • Nopea toimenpide, kestää valmisteluineen n 1-2 tuntia
  • Jos leikkaus tehdään puudutuksessa, isä voi olla läsnä lapsen syntymähetkellä ja äiti saa pitää lasta rinnallaan, jonka jälkeen lapsi viedään kuivattavaksi ja tarkistettavaksi. Mikäli äidillä ja lapsella on kaikki hyvin eikä heräämössä ole ruuhkaa, saa lapsi olla ihokontaktissa myös heräämöajan.
  • Ei välilihan leikkausta tai repeämiä.
  • Ei supistuksia.

Sektion eli keisarinleikkauksen haitat:

  • Syntymä keisarileikkauksella lisää lapsen sairausriskiä sekä vastasyntyneisyyskaudella että myöhemmin lapsuudessa
  • Äidin puudutuksesta johtuva verenpaineen lasku vaikuttaa istukan verenkiertoon ja nukutusaineet menevät istukan läpi lapseen.
  • Keisarileikkauksessa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuolista elämää varten eivät ehdi käynnistyä eikä leikkauspäivää sovittaessa voida tietää, onko se lapsen kannalta paras ajankohta syntyä vai olisiko raskauden hyvä jatkua vielä
  • Imetys käynnistyy hitaammin keisarileikkauksen jälkeen johtuen haavakivusta ja maidon hitaammasta noususta rintoihin.
  • Keisarileikkauksessa on merkittävä verenhukan riski. Riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen. 
  • Keisarileikkauksen jälkeen haavakivut voivat olla voimakkaita. Vahvoja kipulääkkeitä voi tarvita useita päiviä. Haavan paraneminen kestää noin kuukauden, mutta leikkaushaava-alueella voi olla tuntopuutoksia useiden kuukausien ajan.
  • Toipuminen on hitaampaa ja työlästä, elimistön toipuminen leikkauksesta kestää usein 1-2- kaksi kuukautta.
  • Leikkaushaava tulehtuu 2-9 %:lla

Lähde: Terveyskylä.fi/naistalo

Kumpikaan synnytystapa ei kuulosta houkuttelevalta. Mitkä on teidän kokemukset näistä?

Kuva: Pixabay

 

Lue edellinen kirjoitus: Mikä on suunnitelma raskauskilojen pudottamiseen