Kun Vanhoja Blogitekstejä Hävettää Lukea

Tällä viikolla lueskelin mun blogitekstejä useamman vuoden takaa ja tulin jotenkin surulliseksi. Koko elämä pyöri vain urheilun ja oman vartalon muokkaamisen ympärillä ja teksteistä paistoi läpi se fanaattisuus.

Yhdessäkin kirjoituksessa kirjoitin miten olin ”repsahtanut” ruokavaliosta, koska en ollut mitannut yhden aterian ruokia. Huhhuh. Ja siis tuolloin en ollut dieetillä vaan söin huvikseen todella kurinalaisesti. Toki ymmärrän entistä itseäni siinä mielessä, että oma aineenvaihdunta oli paskana ja pienikin ruokavaliosta lipsuminen näkyi heti vaa’alla.

Liputan edelleen liikunnan, terveellisen ruokavalion ja säännöllisen ateriarytmin puolesta. En vain suosittele kellekään sitä fanaattisuutta, poikkeuksena tietenkin dieetit. Normaalissa elämässä saa myös herkutella ja jokaista suupalaa ei tarvitse mitata. Oikeassa elämässä se kokonaisuus ratkaisee.

Ihan hävettää, että olen offillakin ollut joskus noin fanaatikko. Mulla oli esimerkiksi yhden vuoden aikana vain yksi viikonloppu milloin söin vapaammin. No toisaalta voihan se olla, että sen ansiosta se oma aineenvaihdunta tuli kuntoon ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että jokainen herkku ei siinä vaa’alla näy. Toki tuohon fanaattisuuteen on varmasti vaikuttanut mun ikä. Nyt ”vanhempana” on vähän rennompaa. 😀

Elämä tuntuu nyt vaan niin paljon helpommalta. Jos teen kotona ruokaa, niin automaattisesti ateriakoot pysyy siinä samassa missä ne on ollut useita vuosia. Ja jos sitten syön ulkona, niin sekään ei maailmaa kaada. Voisin sanoa, että tasapaino on päivän sana. 🙂

Tästä pääsette lukemaan yhden näistä ”surullisista” kirjoituksista, samassa kerron mun selän tuomiosta: VÄLILEVYN REPEÄMÄ

Tulkaa seuraamaan myös Instagramiin. Pääsette siihen tästä. <3