Apua 31 Mittarissa

Samana päivänä, kun Theo täytti 11 kuukautta, niin mulle tuli mittariin 31 vuotta. Nyt tosiaan olen kolmenkympin ”paremmalla”/”pahemmalla” puolella. Riippuu varmasti keneltä kysyy. 😀

Itse koen, että olen kolmenkympin paremmalla puolella, koska olen paljon mieluummin tämän ikäinen, kuin esim. parikymppinen. Tän ikäisenä mulla on elämässä selkeä suunta ja kaikki on aika tasapainossa.

Olen myös saavuttanut ne asiat mitä olen halunnutkin ja silti on kunnianhimoa ja uskallusta haaveilla suuremmasta. Ystävät aina sanovatkin, että mä olen se meidän ystäväpiirin tasapainoisin, koska elän perhearkea. 😀 Täytyy kyllä myöntää, että mä rakastan tasapainoa, varmuutta ja rutiineita, joten perhearki on kyllä just mun juttu.

Jos jokin negatiivinen asia pitäisi nostaa tästä iästä, niin se on oman kuolevaisuuden tajuaminen. Pari kymppisenä sitä vaan ns. leijailee huolettomuuden pilvilinnoissa, mutta tän ikäisenä sitä tajuaa, että hei mä en olekaan kuolematon. Se tuo mieleen vakaviakin ajatuksia ja huolta aina aika ajoin.

Muistan, kun moni kolmekymppinen sanoi mulle aikoinaan, että sitten kun tulet tähän ikään, niin olet väsynyt ja et jaksa, jne. Mun täytyy sanoa, että omalla kohdalla se ei kyllä pidä paikkaansa. Theo on koko vuoden tyyliin nukkunut aika katkonaisia unia ja silti mä olen koko ajan touhunnut hänen kanssaan jotain, osallistunut erilaisiin pr-tilaisuuksiin, tehnyt töitä, auttanut ystäviä työjutuissa, nähnyt kavereita useana päivänä viikossa, jne. Eli en voi kyllä mitenkään samaistua siihen.

Tämä synttäri oli oikeastaan ensimmäinen synttäri, kun ei oikein tuntunut miltään. 😀 Normaalisti mulla on ollut synttäripäivänä kumminkin erityisen hyvä fiilis, jne., niin nyt ei ollut mitään normaalista poikkeavaa tunnetta. Tämä oli yksi päivä muiden joukossa. Ehkäpä tämä olikin se suurin vanhenemisen merkki. ;D