Fitnesskaaren Vaiheet

Olen tässä jo useamman vuoden päässyt henkilökohtaisesti sivusta seuraamaan ja kerran jopa kokemaankin fitnesskisaamisen. Olen huomannut, että aika vakioksi alkaa muodostumaan se, että aina kisojen jälkeen joku avautuu kisaamisesta ja siitä sitten tulee kauhea kohu blogimaailmassa.

Esimerkkejä kirjoituksista:

Tässä nyt vähän mun ajatuksia tästä koko hommasta.

Ensinnäkin mun mielestä on turha sanoa, että ne avautuvat jotka eivät pärjää. Eve Heikkinen on todella menestynyt Bikini Fitness –kisaaja ja päätti uransa Suomen Mestaruuteen. Susanna Mustajärvi ei pärjännyt tänä vuonna, mutta viime vuonna sijoittui SM-kisoissa kumminkin hyvin. Susannankin kirjoituksen voi ymmärtää tahallaan väärin (niin kuin kaiken voi), mutta kyllä mä ainakin tajusin mitä Susanna sillä tarkoitti. Samoin Hennalla oli todella asiallinen kirjoitus jossa oli hyviä ja osuvia pointteja. Umppu on aikoinaan myös päässyt pokaaleille ja toisaalta hänen kirjoitustyyli on hieman provosoiva ja varmasti ihan tarkoituksella. 🙂

Mä itse en päässyt pokaaleille ja en ole sylkenyt lajin päälle. Kisojen jälkeen menin heti seuraavana päivänä salille, koska halusin kehittyä.

Haluan nyt kärjistää kaksi erilaista kisaajaesimerkkiä:

  1. Lapsesta asti liikkunut Milla

Lapsesta asti liikkunut Milla on omaksunut aktiivisen elämäntavan pienestä asti. Hän on liikkunut aina ja hänellä saattaa olla jopa kilpaurheilutausta.

Millan elämä on aina ollut tasapainossa; hän liikkuu, syö pääsääntöisesti terveellisesti, mutta omaa myös sosiaalisen elämän ja herkuttelee silloin tällöin, koska se kuuluu normaaliin elämään.

Aikuisena Millan aikaisemmat lajit ovat saattaneet jäädä ja hän innostuu salitreenaamisesta. Lapsesta asti elämässä mukana olleet terveelliset elämäntavat ja aktiivinen liikunta auttaa Millaa kehittymään myös salin puolella.

Milla kehittyy ja haluaa viedä urheilun kilpatasolle ja rupeaa kisaamaan fitnesslajissa. Yleensä tavoitteet voivat olla jo heti alussa aika korkealla, koska nuoruusvuosien kilpailuvietti herää henkiin. Kisat tulee ja menee. Milla todennäköisesti pärjää ensimäisissä kisoissa hyvin.

Kisojen jälkeen suuria muutoksia painossa ei tapahdu, koska perusaineenvaihdunta on aina ollut vilkas aktiivisen elämäntavan takia. Aineenvaihdunta pelaa, mieli pelaa jne.

Milla palaa dieetin jälkeen ruokavalioon, joka on ollut kunossa suurimman osan hänen elämästään.

Tässä vaiheessa Milla joko jatkaa kisaamista tai sitten kokee, että nyt on hän kokenut tämän ja se riittää.

2. Valaistuksen kokenut Jaana

Valaistuksen kokenut Jaana taas on harrastanut jotain liikuntaa lapsena, mutta ei aktiivisesti. Ruokavalio on suurimman osan elämästä ollut retuperällä. Jaana on joko normaali- tai ylipainoinen. Jaana kokee ”valaistumisen” ja muuttaa elämäntavat kerta heitolla.

Tuloksien tullessa ja liikunnan tuomasta euforiasta nauttiessa tulee tarve viedä itsensä äärimmäisyyksiin. Jaana haluaa tehdä jotain sellaista mihin hän tai kukaan muukaan ei uskoisi. Hän haluaa kisata.

Jaanan tavoitteet ovat toista luokkaa kuin Millalla. Jaana haluaa vaan tehdä sen ja toki toivoo pärjäävänsä, mutta hänelle se kohokohta on todistaa itselleen pystyvänsä siihen.

Kisat tulee ja menee ja hän päättää kisojen jälkeen haluaako kisata enää vai ei.

Jaanan kohdalla palautuminen ei ole samanlaista kuin Millalla. Jaanan elimistö, aineenvaihdunta ja mieli ei ole tottunut tälläiseen. Jaanalle tulee mielitekoja, aineenvaihdunnan hidastumista ja uupumusta dieetistä ja kisoista.

Hän ei kykene noudatamaan reverse-dieettiä aivan tarkalleen ja painoa alkaa keertymään. Aineenvaihdunta menee shokkiin kun elimistöön työnnetään rasvaa ja sokeria pitkän dieetin jälkeen. Tapahtuu niin sanottu ”pullahtaminen”.

Jaanojakin on muutamaa erillaista. Toinen Jaana saattaa tästä eteenpäin silti jatkaa kisaamista tai toinen Jaana lopettaa kisaamisen kokonaan.

HUOM! Nämä olivat kärjistettyjä esimerkkejä oman empiirisen ”tutkimustyön” tuloksena. 😀

Näiden kahden hyvinkin erilaisen ihmistyypin ”fitnesskaari” voi olla silti hyvinkin samalainen.

Fitnesskaaren vaiheet:

  1. Hurahtaminen

Ollaan ns fitnesskuplassa. Elämään ei mahdu muuta kuin ruoka-vaaka, treenit, kehonhuolto, tiimipäivät. Toki perhe ja ystävät kulkevat matkassa mukana, mutta niiden rooli pienenee aikaisempaan elämään nähden.

Tätä kestää yleensä siihen asti kun kisojen jälkeen päästään viralliselle kehityskaudelle.

  1. Pakokauhuvaihe / tai Fitnesskrapula

Ollaan paniikissa siitä, ettei nyt vaan pääse tapahtumaan tätä kaikkien varoittamaa ”pullahtamista”. Mielitekoja on paljon ja samalla taistellaan mielitekojen kanssa kun painetaan menemään aamulla crossarilla. Vaakaa tuijotetaan ja jo muutaman kilon nousu aiheuttaa hengitysvaikeuksia (kuvainnollisesti).

Fitnesskrapulassa taas ollaan äärimmäisen väsyneitä ja lopen kyllästyneitä koko liikuntaan ja lajiin. Ei mennä salille ja ruoka maistuu.

  1. Hyväksymisvaihe

Tämä tulee useamman kuukauden jälkeen kisoista. Joillakin saattaa mennä jopa vuosi. Hyväksytään vaakalukema. Hyväksytään se, että ollaan vain ihmisiä. Tässä vaiheessa päästään taas nauttimaan treenaamisesta treenaamisen takia, eikä painita triplasuperhyper-sarjojen ja maksimitoistojen sekä crossarimaratoonien kanssa.

  1. Urheilijan ”normaali” elämänvaihe

Tajutaan, että myös urheilija voi käydä viinillä kavereiden kanssa ja syödä jälkkärin jos mieli tekee (eikä syödä sitä jälkkäriä sen takia, että nyt on syötävä kun ei tiedä milloin seuraavan kerran saa syödä).

Ymmärretään, että jos 90 % ajasta eletään urheilijan elämää, niin sillä 10 % ei ole merkitystä.

Nautitaan liikunnasta. Harrastetaan monipuolista liikuntaa ja syödään monipuolisesti ja terveellisesti.

Jokapäiväiset valinnat tulee selkärangasta eikä ne vaadi ponnisteluja. Elämä on kaikin puolin tasapainossa.

  1. Tavotteiden asettaminen

Henkilö voi elää tätä normaalia urheilijan elämää riippumatta siitä tuleeko hän kisaamaan vai ei.

Vaikka hän päättäisi ettei kisaa, niin taustalla voi olla muita tavoitteita. Ne voivat olla esim.  kehittyminen, lihasmassan hankinta, kiinteytyminen, maratooni tai liikkuvuuden lisääminen. Tavoite voi olla mikä vaan. Tai vaihtoehtoisesti ei ole tavoitetta ollenkaan ja nautitaan vaan siitä, liikunnan tuomasta ilosta.

Ne jotka haluavat kisata nin elävät tätä samaa elämää, mutta heillä on mielessä selkeä kisatavoite ja ne kehitysalueet joita esim. salilla sitten työstetään. Myös he voivat nauttia lasin (tai pullon) viiniä silloin kun haluavat (poikkeuksena tietenkin kisadieetti) ja käydä ravintolassa illallisella silloin kun haluavat.  Myös he nauttivat tästä tasapainosta ruuan, liikunnan ja sosiaalisen elämän kanssa.

Tässä nyt tuli taas paljon ajatusvirtaa, mutta loppuun nyt poninttina se, että me kaikki olemme erilaisia. Meillä kaikilla on eri tavoitteet ja eri tapa toimia. Kisaajat elävät eri vaiheissa tuota fitnesskaarta ja toiset ovat vielä kuplassa ja toiset ovat päässeet normaaliin urheilijan arkeen. Kuplavaihe on ihanaa aikaa, mutta seurauksena saattaa olla fitnesskrapula.  Jotkut päättävät että kisat jää tähän ja haluavat panostaa muihin asioihin. Toiset taas ovat löytäneet tasapainon kisaamisen ja muiden elämän osa-alueiden välillä ja ovat täynnä energiaa uusien tavotteiden ansioista.

Sekin on harmittava fakta, että joillakin se kroppa ja aineenvaihdunta sekä mieli vaan kestää paremmin kuin toisilla. Mutta näihnän se on jokaisessa lajissa. Eikä muuten pelkästään urheilulajeissa vaan esim. perus laihduttajilla, jotka jojottelevat painon kanssa useita kymmeniä kiloja lyhyessäkin ajassa. Nimimerkillä kokemusta on tästäkin. Kannattaakin käydä lukemassa mun vanha kirjoitus: Varoitus pikadieteistä.

Summa summarum: Yritetään muistaa, että yleensä blogeissa niin kuin myös keskustelupalstoilla kerrotaan ne ikävät kokemukset. Harvemmin täällä tai muuallakaan hehkuteen hulluna mitä kaikkea hyvää esim. fitnesslaji on tuonut jonkun elämään (paitsi kuplavaiheessa.).

Vuosien aikana Suomessakin on kisannut varmasti yhteensä tuhansia ihmisiä ja muutama on tullut julkisuuteen huonojen kokemusten takia. Toki eihän kaikki pidä mitään blogia ja näitä huonoja kokemuksia varmasti löytyy useampiakin, mutta näissä jutuissa pitää muistaa kumminkin se suhteellisuus.

Itse haluaisin vain, että muistettaisiin aina kunnioittaa toinen toista. Jokainen meistä tekee itse omat valintansa ja kokee asiat eri tavalla. Me ei voida tietää mille toisesta tuntuu tai minkälaista toisen elämä on, vaikka miten me kytättäisiin henkilön IG-profiilia. Me kaikki ollaan vaan ihmisiä ja ansaitaan onnellinen ja tasapainoinen elämä riippumatta siitä ollaanko kisaajia, ex-kisaajia tai vaikka penkkiurheilijoita.

xoxo Johanna

IMG_3014