Unohda Vaaka, Itsetunto On Pääkopasta Kiinni!

Jos jonkun asian olen tässä vuosien saatossa oppinut, niin se on tämä. Olen nuorempana kamppaillut huonon itsetunnon ja epävarmuuden kanssa, mutta nyt voin sanoa, että nuo kaikki tuntemukset ovat tipotiessään.

Se että oma ajatusmaailma on muuttunut ja itsevarmuus on kasvanut ei ole kiinni vaakanumerosta. Vaikka olin kisakunnossa, niin muistan, että en ollut tyytyväinen itseeni ja olin edelleen epävarma vartalostani. En voinut olla esimerkiksi bikineissä kesällä ihmisten ilmoilla.

Täällä ulkomailla vasta tajusin miten paljon asiat ovat muuttuneet. Olen ollut täällä biksut päällä 247 ja en ole kertaakaan ajatellut, että mille vartaloni näyttää tai mielessäni harmitellut mahamakkaroita. Se on ihana tunne olla sinut itsensä kanssa.

En nyt tällä kirjoituksella tarkoita ettenkö esim haluaisi olla paremmassa kunnossa. Tottakai haluan. Tarkoitan vain, että enää en mieti voinko olla bikinit päällä tai voinko nyt pitää farkkujshortseja. Eli käytännössä en enää rajoita omaa toimintaa ulkonäön takia.

Jos et mahdu tavoitefarkkuihin, niin heitä ne roskiin ja osta isommat samanlaiset. Näin minäkin tein ja olipas muuten kiva pitää niitä jalassa. 😀

Se mikä on vienyt mieleni tähän pisteeseen on kysymysmerkki. Onko se äidiksi tulo muuttanut ajatusmaailmaa vai onko se tämä ikä? En tiedä, mutta onneksi näin kävi. <3

Mille Se Tuntuu Kun Kroppa Muuttuu

Oi että mä haluaisin olla yksi niistä naisista jolle raskaus tuo ainoastaan vaan sen pinkeän vatsan. Kyllä mä tiesin jo etukäteen, että mä en tule olemaan yksi heistä. Valitettavasti.

Aineenvaihduntahäiriösitä kärsineenä olen aikuisiällä aina kerännyt muutaman kilon nestettä kävelemällä pelkästään karkkihyllyn ohi. (Jos en  nyt  ihan kamalasti liiottele.) 😀 Eli käytännössä pienetkin muutokset ruokavaliossa on nostattanut painoa superhelposti. Tämän takia olenkin ollut aika tarkka syömisistäni viimeiset viisi vuotta.

Olen siis aina tiennyt, että jos joskus tulen raskaaksi, niin paino varmasti nousee ja reippaasti. En tiedä onko sukurasitteilla mitään tekemistä asian kanssa, mutta esimerkiksi äitini oli langan laiha ennen kuin aloitti odottamaan minua. Hän myös oksensi 5 kk ja paino pysyi siihen asti miltei samana. Loppujen 4 kk aikana hänelle tulikin sitten vajaa 30 kiloa. Toisaalta aika nopeasti raskauden jälkeen painosta oli tippunut jo 2/3 osaa pois.

Itselläni painonnousu ei ole ollut tähän asti mitenkään huolestuttava, vaan ihan normaalin painonnousun rajoissa mennään. Ainoa mikä häiritsee on, että kropan muodot ovat hävinneet. Missä mun uuma on? Entä urheilulliset olkapäät ja ne selkälihakset joiden eteen olen tehnyt vuosien työn?  Pakaratkin ovat menettäneet muotonsa ja se vasta ärsyttääkin! Välillä tarkastan peilistä, että onko edes hauis tallessa, mutta onneksi se ei sentään ole kadonnut. 😀 Tiedän, että jos olisin päässyt treenaamaan salilla niin muutos ei varmasti olisi näin iso. Fakta on kumminkin se, että jos olet 10 viikkoa poissa salilta niin kyllä se vaan näkyy.

Toivon, että mun olo alkaisi helpottamaan ja pääsisin sinne salille tekemään edes jotain satujumppaa, että pystyisin ylläpitämään peruskuntoa ja etten nyt kaikkia lihaksia menettäisi tässä 9 kk aikana. Tiedän ettei raskaus ole kehittymisen aikaa ja se tulee sitten vasta kun on palauduttu raskaudesta. Eli ei mulla mitään hinkua ole mennä rikkomaan omia ennätyksiä sinne.

Vartalon muutokset tuovat todella ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta olen iloinen, että raskaus näkyy ja homma konkretisoituu. Mutta valehtelisin jos sanoisin ettei kropan muutokset myös harmittaisi ja ahdistaisi. Tottakai kaipaan urheilullista ulkomuotoani ja sitä itsevarmuutta mikä mulla oli kun olin tyytyväinen itseeni. Tunsin itseni seksikkääksi, kauniiksi ja etenkin urheilulliseksi. Nyt fiilis on kaukana noista. Tein pitkään töitä kuntoni eteen; ylipainoisesta sohvaperunasta urheilijaksi. Nyt ahdistaa, että se työ viedään multa pois, vaikkakin se tapahtuu maailman ihanimman asian puolesta. Tiedän, että tämä kaikki varmasti unohtuu sillä hetkellä kun saan lapseni enismmäistä kertaa syliini, mutta siihen on vielä aikaa.

Tässä oli taas rehellisiä ajatuksia tästä hetkestä.

 

V. 2010 / 2017 (rv6 tietämättäni) /rv 17