Minun Tarinani Osa 1: Sohvaperunasta Urheilijaksi

Musta tuntuu, että moni lukija on tullut seuraamaan blogiani raskauden ja Theon syntymän jälkeen. Onhan blogin pääteema muuttunut fitness-painotteisesta sisällöstä perhekeskeisiin päivitykseen. Jotkut lukijat ovat seuranneet kirjoituksiani jo ihan alusta alkaen eli Fastin treenipäiväkirja -alustasta asti.

Nyt halusin kertoa teille uusille lukijoille vielä enemmän minusta. Tässä on kolmen tarinan ensimmäinen osa, jossa kerron miten hurahdin liikuntaan ja miten minusta tuli fitnessurheilija. Joillekin tämä tarina on jo tuttu, mutta toivottavasti uudet lukijat tutustuvat tämän kautta enemmän minuun. 🙂

Olen aina ollut ylipainoinen lapsi, vaikka harrastinkin eri urheilulajeja jo lapsena. Kotona sain syödä melkein ihan mitä itse halusin, jolla on varmasti ollut vaikutusta jo lapsena olleeseen ylipainoon. Muistan niin hyvin, kun joka perjantai pääsin koulusta ja menin pyörällä kauppaan. Ostin aina Dove-patukan ja pepsin. 😀

Lapena harrastin paljon ja oikeastaan ihan kaikkea. Vähän liioitellen ei varmaan ole lajia jota en olisi kokeillut. Lapsena nimittäin etsiskelin sitä omaa lajia aika paljon. Jos jotkut lajit pitää nostaa esiin, niin ne ovat uinti, karate, pesäpallo, jalkapallo ja tanssi. Lapsuuden jälkeen minulla tuli iso tauko kaikesta liikunnasta, mutta yli kaksikymppisenä hurahdin tanssiin uudelleen. Kilpailin ja esiinnyin salsassa amatööritasolla salsaryhmän kanssa.

Kuva sillon kun harrastin vain tanssia.

 

Matka kohti Fitnesstä

No miten ylipainoisesta lapsesta tuli Fitness-kilpailija. Se tarina onkin pitkä! Tiivistettynä voin kertoa, että teininä kaikki harrastukset vähän jäivät ja terveellisestä ruokavaliosta ei ollut tietoakaan. Mikä ruokaympyrä? Eli ruokavalio koostui aikamoisesta roskasta ja kun siihen yhdistää pahan laiskuuden ja nolla harrastusta summana on vaaka joka näyttää reilu 85 kg. Muutin pois kotoa jo 17 vuotiaana ja silloin valmisruuat oli aika kovassa huudossa; ranskalaisia ja kalapuikkoja meni aika usein. 😀

Vuonna 2010 havahduin tuohon vaakanumeroon ja aloitin paaston (ei mikää fiksu päätös). Paastosin 5 viikkoa ja sainkin painoa pudotettua 10 kg pois, mutta voitte kuvitella miten sekaisin elimistö oli tuon jälkeen. Ai että miten nopeasti ne 10 kiloa tulivatkin takaisin. Paaston aikana join ainoastaan 3 paastojuomaa päivässä + vettä. Pääkoppa oli kovilla ja olo oli aivan kauhea. Tästä aiheesta olenkin kirjoittanut edelleen mun suosituimman kirjoituksen, joka koskee pikadieettejä. Tämän paaston ansiosta mun oma aineenvaihdunta sain elinikäisen vaurion.

Syksyllä 2010 aloitin Salsan ja siihen rakastuin heti. Rupesin käymän salsatunneilla noin 10-15 tuntia viikossa ja tämä tahti jatkuikin reilun vuoden. Ruokapuoleen en puuttunut ensimmäisen vuoden aikana ja eihän siihen painoon tullutkaan muutoksia tuona aikana. Tämä opetti sen, että vaikka miten paljon sitä aerobista olisi viikossa, niin jos ruokavalio on huono niin ei se paino putoa. Toki joitain muutoksia vartaloon tuli kiinteytymisen muodossa, mutta ei puhuta isoista muutoksista.

Kuva ennen kuin aloitin harrastamaan mitään liikuntaa vs kuva kisojen jälkeen.

Kyllästyin omaan saamattomuuteeni ruokavalion suhteen ja palkkasin Personal Trainerin tekemään mulle ruokavalion. Mainittakoon, että kyseessä ei ollut mikään tunnettu yritys vaan löysin Trainerin Googlen avulla. Hänen antama ruokavalio sisälsi ainoastaan 1100 kaloria (huom! liikuin edelleen sen 10-14 h viikossa). Mulla oli nälkä koko ajan, mutta en lipsunut kertaakaan. Menin tuolla ruokavaliolla viisi viikkoa ja mitään ei tapahtunut. PT sanoi, että mun pitäisi pienentää vieläkin ruoka-annosta ja aloittaa aamujooga. Tässä vaiheessa lopetin koko homman. Hermot oli ihan riekaleina ja itkin tuolloin aika paljon. Olin menettänyt toivon. En voinut uskoa, että mun painonpudotus olisi tosiaan jostain hiton aamujoogasta kiinni.

Tämän jälkeen kävin juttelemassa ruokaterapeutin kanssa, joka antoi perusohjeita terveelliseen ruokavalioon ja sanoi, että olen säästöliekillä. Ruokaterapeutti sanoi, että nyt syö pulla päivässä ja älä mieti vaakaa. No, söin pullan aina päivässä ja yritin muuten elää terveellisesti ja kappas laihduinkin muutamassa viikossa pari kiloa.

Ajattelin kumminkin, että tulen aina olemaan ylipainoinen ja ikinä en pääse normaalipainoiseksi. Usko kaikkeen oli mennyt.

Löysin tulloin Jutan blogin (GoJuttaGo) ja silloin oli alkamassa GoFatGo-haaste ja ajattelin, että tuo on viimeinen asia jota kokeilen. Menin hänen ohjeiden mukaan haasteen ajan ja aloitin salitreenailun josta aloinkin nauttimaan. Haasteen aikana sain noin 10 kiloa pois painosta. Motivaatio oli tällä kertaa kovempi kuin koskaan, koska ajattelin, että haluan katsoa ns. tämän kortin. Jos nyt annan kaikkeni ja edelleenkään mikään ei toimi niin sitten antaa olla.

Tästä kului taas aikaa ja aloitin aktiivisen salitreenailun ja menin mukaan myös Fitfarmin superdiettiin, jossa sain myös muutaman kilon pois. Halu jatkaa itsensä kehittämistä kasvoi jokaisen nettivalmennuksen myötä.

Syksyllä 2012 sitten päätin, että nyt haluan panostaa kunnolla ja hain mukaan Fitfarmin tehovalmennukseen, joka kesti 1,5 kuukautta ja silloin pääsin todella kovan treenaamisen makuun. Tuona aikana painoa putosi pois noin kuusi kiloa ja olin iki onnellinen! Muistan edelleen kun ensimmäisen jalkatreenini veti Jari Leskinen Mayorsilla ja sitten tajusin homman nimen. Ihan kuin verhot olisivat auenneet silmiltä ja endorfiini-höyryissä huomasin janonneeni lisää. Hauska sattuma on, että tänä päivänä Jari Leskinen on herra x:n valmentaja.

Valmennuksen päätytyttyä kysyin valmentajalta, että saanko jatkaa ruokavaliolla vielä muutaman viikon ja valmentaja sanoi, että saan jos menen vain muutaman viikon. Ruokavalio oli tosi tiukka ja se oli suunniteltu ainoastaan 1,5 kuukauteen.

No ilman valmentajaa omat aivot jäivät taas narikkaan ja menin ruokavaliolla puolivuotta. Vaaka näytti parhaimmillaan 65,9 kg mutta sitten se alkoikin nousta vaikka ruokavalio oli koko ajan sama. Tästä taas oppineena; liian niukka ruokavalio pidemmän päälle hidasta aineenvaihduntaa. Tämä ei todellakaan ollut hyvä juttu, koska aineenvaihdunta oli paskana jo paastoajoilta.

Tämän jälkeen palkkasin taas saman valmentajan Fitfarmilta ja kerroin tästä typeryydestäni ja valmentaja kertoi, että olen taas säästöliekillä ja mun elimistö on aivan sekaisin.

Sitten seuraavan kolmen kuukauden tavoitteena olikin saada elimistö normaaliin tilaan  ja edes tuona kolmena kuukautena sitä ei vielä kokonaan saavutettu.

Koko kevään ajan (2013) mun takaraivossa on ollut unelma päästä kisamaan Fitness-kisoissa ja kesken 3 kuukauden valmennuksen kerroin tuntemukseni valmentajalle. Valmentaja katsoi mun fysiikan ja kertoi, että fysiikan puolesta pääsisin kisaamaan Bikini Fitneksessä ja ekat kisat olisivat syksyllä 2014. Olin aivan innoissani ja musta on ihan mahtavaa, että tämä on edes mahdollista, kun ottaa huomioon lähtökohdan. Missään vaiheessa mun oma tavoite ei ollut mennä nyt voittamaan jotkut bikini fitness -kisat. Tiesin jo hommaan lähtiessä, että se on mahdotonta. Halusin näyttää itselle, että mä pystyn pääsemään siihen kuntoon ja mä pystyn vetämään kisadieetin kunnialla läpi. Ajattelin, että jos mä tähän pystyn niin sitten pystyn elämässä mihin vaan.

Kisavalmennuksen aikana ruuan määrää alussa lisätään paljon, jotta lihakset saadaan kasvatettua ja tottakai painoakin tässä vaiheessa tulee lisää, mutta siitä mun ei pidä huolehtia. Vaaka oli siis lukkojen takana seuraavat puoli vuotta.  Vuonna 2014 maaliskuussa alkoi diettivaihe jossa rasvat poltettiin kropasta pikkuhiljaa. Lähtöpaino dieetille oli n. 74 kg.

Kisadietti kesti omalla kohdalla noin 5 kuukautta ja  kisapainoksi tuli 57,3 kg. Osallistuin ensimmäisenä Jyväskylän karsintaan jossa kaikki meni penkin alle. Tein käytännössä kaikki aloittelijan virheet mitä vaan voi tehdä ja kuntokaan ei ollut vaadittavalla tasolla, sen takia putosin pelistä pois jo heti alku metreillä.

Tästä oli aikamoinen psyykkaus lähteä kisaamaan viikon päästä oleviin kisoihin Tampereelle. Valmentajan kanssa juteltua päätin oppia virheistäni ja yrittää uudelleen Tampereella. Tampereella tein kaiken eri tavalla ja pääsinkin mukaan toiseen vertailuun joka oli jo itselleni saavutus. Lopullinen sijoitus Tampereella oli seitsemäs. Kuusi parasta palkittiin, joten se pokaali ei ollutkaan niin kaukana. Sijoitus oli mulle juuri oikea ja olin siihen todella tyytyväinen. Fiilis oli kuin voittajalla. Olin tehnyt sen minkä luulin mahdottomaksi ja todistanut itselleni, että kaikki on mahdollista.

Kisojen jälkeen

Kisojen jälkeen jo heti seuraavana aamuna menin lenkille ja illalla salille. Monelle tulee viikkojen tauko treeneistä kisojen päätyttyä, koska motivaatio ns. lopahtaa. Mulla kävi päin vastoin. Motivaatiota ja energiaa riitti!

Kaikki ei kumminkaan mennyt palautumisen suhteen niin hyvin kuin olisin toivonut. Paino nousi nopeasti vaikka ruokavalio ja treenit oli katsottu kuntoon, jne. Aineenvaihdunta koki kolauksen. Taas.

Kuva tammikuulta 2017

Olin unelmoinut kisaamisesta uudelleen vuoden päästä tästä, mutta nopeasti huomasin, että se ei ole mahdollista. Oma aineenvaihdunta palautui normaalille tasolle vasta yli vuoden päästä kisoista. Parhaimillaan mun aineenvaihdunta oli vasta 2017 alussa. Tämän takia en ikinä mennyt uudelleen kisaamaan. Silti tavoitteellinen salitreenailu on kulkenut mukana koko ajan (poikkeuksena raskaus).  Tänä päivänäkin en mistään saa samanlaisia kiksejä kuin kovasta treenistä.

Kuva eiliseltä. 🙂

 

 

Kun on aika jatkaa matkaa yksin

Olen ollut Fitfarmin valmennuksessa vuodesta 2012 lähtien. Kaikki alkoi mun Ihka ensimmäisestä ns. ”oikeasta dieetistä”, joka tähtäsi elämätapamuutoksen. Se oli Jutan oma GoFatGo-haaste. Tuolloin jäin koukkuun salitreenaamiseen ja terveelliset elämäntavat tuli osaksi arkea.

Tästä jatkoin superdieettiin ja superdieetistä Satu Kalmin valmennukseen. Voin sanoa, että mulle sattui lumipalloefekti, mutta terveelliseen suuntaan. Nälkä kasvoi syödessä ja Sadun valmennuksesta siirryin Jarin (Bullin) valmennukseen. Mukana oli myös Harri Forsberg, jonka valmennukseen siirryin ensimmäisten kisojen jälkeen. Harrinkin valmennuksessa kerkesin olla kaksi vuotta.

En ole ikinä ollut helppo valmennettava, koska olen pilannut oman aineenvaihduntani alle parikymppisenä kauheilla jojottelu-dieeteillä / liian pitkillä paastoilla. Mun kropan hiilarinsietokyky on minimaalinen. Tämä on tietenkin vaatinut valmentajilta niin sanotusti normaalia enemmän, koska mun kohdalla kaikki ei mene kuin oppikirjoissa. Ihme kyllä pääsin kun pääsinkin kilpailemaan. Voin rehellisesti sanoa, että pidin sitä mahdottomana.

Viimeiset pari vuotta ollaan yritetty saada mun hiilarinsietokykyä ylös ja painettu töitä salilla, että sitä kehitystäkin tapahtuisi. Vastoinkäymisiä on tapahtunut omalla kohdalla aika paljon, jotka kaikki on vaikuttaneet suoraan tai epäsuorasti urheilijan arkeen ja tavotteiden asettamiseen. Elämänarvot menee hieman uusiksi kun jalat lähtee alta ja et pääse lattialta ylös 2 viikkoon. Näiden takia seuraavaa kisatavoitetta ei koskaan lyöty lukkoon.

Nyt sitten koen, että mun ei ole järkevää jatkaa kisavalmennusta enää, koska mulla ei ole selkeitä kisatavotteita. Ainoat tavoitteet tällä hetkellä on saada kroppa pelaamaan normaalisti, saada selkä toimintakykyiseksi sekä saada lisää lihasta. Uskon, että nämä tavoitteet pystyn saavuttamaan myös ilman valmentajaa. Olen saanut hyvän pohjan ja kokemuksen valmentajien kautta. Ja jos tulen kaipaamaan sparrailuapua, niin tiedän että aina voin kysyä entisiltä valmentajilta apua. Jari ainakin näin lupasi. 😀 <3

Jos joskus kroppa/selkä pelaa niin kuin pitäisi ja uskallan asettaa kisatavoitteen, niin tottakai silloin haluan ottaa valmentajan mukaan kuvioihin. Olisihan se mahtavaa päästä edes kerran vielä kokemaan se kisaaminen.

Olen käynyt nämä asiat läpi niin Harrin kuin Jarinkin kanssa ja he molemmat ymmärsivät tilanteeni hyvin. Sain niin ihanat viestit molemmilta, että ihan tippa tuli linssiin.

Olen todella kiitollinen kaikille mun valmentajille näistä kaikista yhteisistä vuosista. En edes tunnista sitä Johannaa joka olin ennen Fitfarmia. Kun aloitin vuonna 2012 mun tavoite oli näyttää sporttiselta. En tavoitellut laihuutta tai tiettyä vaa’an lukemaa. Halusin olla vaan urheilullisen näköinen. Oli aivan mieletöntä, että pääsin mun tavotteisiin ja yli.

Tästä huolimatta suurin muutos on tapahtunut mun sisällä. Itsetunto on kasvanut, voin hyvin, jaksan tehdä asioita sekä olen sinut itseni kanssa. Olen myös oppinut ravinnosta ja treenaamisesta todella paljon.

Fitfarmi on tuonut mulle myös paljon uusia sydänystäviä ja kavereita. Hyvä esimerkki oli, että mun tupareissa oli suurin osa kisaajia. 😀 Sama elämäntapa vaan yhdistää (ja huono huumorintaju). 😀

Vielä kerran kiitos kaikille valmentajilleni! Ilman teitä en olisi tämä henkilö joka olen nyt. <3 Ja Harrin sanoja lainatakseni: ”ystävyys säilyy aina”. <3

Tässä vielä muistoja matkan varelta:

mie

5 mv pienempi y

10513278_10203362065246846_1275665662373899133_n

kolmetoista pienempiedited

kuva 1

m

800_4102

kkkk

Näyttökuva 2015-2-16 kello 11.06.58

kuva 3

kuva 4

kuva 1 kopio

ff

IMG_0114

DSC01010

DSC01522

FullSizeRender[1]

00016-009

image

DSC01628

IMG_9468

DSC02577

IMG_2119

IMG_4083

IMG_4109