Menettämisen Pelko

Menettämisen pelko on asia mitä varmasti moni ihminen joutuu jossain elämänsä vaiheessa käsittelemään. Joillakin pelko voi tuhota jopa parisuhteen.

Kun muistelen omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin menettämisen pelko on ollut jo silloin läsnä. Poikaystävät eivät tuolloin olleet vielä kuvioissa mukana, mutta sama pelko on ilmennyt ystävyys-suhteissa. Muistan miten rintaa puristi ja ahdisti, jos joku ystävä halusikin leikkiä kahdestaan jonkun toisen kanssa.

Kyseinen pelko muokkasi myös omaa käyttäytymistä varsinkin ystävien seurassa; suunnaton miellyttämisen tarve. Tämähän myös näkyi ihan omassa vaatetyylissä, joka muokkaantui sitä mukaa miten ystäväpiirikin. Miellyttämisen tarve on onneksi hälventynyt vuosien saatossa.

Nyt aikuisiällä olen päässyt koko ajan enemmän ja enemmän eteenpäin asian kanssa. Toki aikoinaan tämä vaivasi myös omaa parisuhdetta, mutta nykyisin olen oppinut kokonaan uuden ajatustavan. Tällä hetkellä uskon, että asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen. Turha sitä on ennakkoon murehtia ja pelätä. Luotan myös herra x:ään 110 %, jonka takia kyseistä pelkoa ei ole ollut suhteessamme ollenkaan.

Oudointa on, että pelko ilmenee tänä päivänäkin vielä ystävien kohdalla. Vaikka mulla on sydänystäviä kahdenkymmenen ja kymmenenkin vuoden takaa, niin silti sydän jättää lyönnin välistä, jos viesteihin ei heti vastata tai jos näkeminen venyy. Hauskintahan tässä on se, että itse en ikinä vastaa viesteihin heti. 😀 Tiedän kyllä järjellä ettei ystävät vain yhtä äkkiä katoa, mutta nuoruudesta tuttu fiilis puskee vain läpi. Varmaan tämän takia haluan myös nähdä ystäviä niin paljon. He vaan ovat niin iso osa mun elämää. <3

En yhtään tiedä mistä koko pelko on alunperin lähtöisin. En ole lapsena menettänyt ystävää ja aina mulla on ollut kavereita ja ystäviä. En tiedä onko sillä ollut merkitystä kun oma mummini menehtyi kun olin neljä vuotias. Olin kuulema ollut hyvin läheinen hänen kanssaan. Voihan olla, että se on jättänyt alitajuntaan jonkun jäljen.

Theon syntymän jälkeen pelkotilat ovat välillä menneet ihan uusiin atmosfääreihin, varsinkin äitiyden alkumetreillä. Kauhea pelko, jos Theolle kävisi jotain. Sitä ei pysty edes kuvailemaan miten rakas se oma lapsi on. Ei olisi asiaa mitä en hänen puolestaan tekisi.

Kuvat: Katri Gruner

Oletteko te kokeneet menettämisen pelkoa?