Minun Tarinani Osa 2: Suhdekuoppien Kautta Äidiksi

Tämä on toinen osa mun blogisarjaa ”Minun Tarinani”. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on, että te lukijat tutustuisitte minuun entistä paremmin.

Teinirakkaus

Muutin vanhempieni kanssa Joensuusta Helsinkiin kun olin 13 vuotias. Muutto tapahtui omalta osaltani heinäkuussa ja lokakuussa oli syntymäpäivät, jolloin täytin 14. Tuona syksynä aloitin koulun Etu-Töölön yläasteella kahdeksannella luokalla.

Sinä päivänä kun muutin Helsinkiin (heinäkuussa), niin lähdin perhetuttavan pojan kanssa kävelemään Hietsuun eli Hietaniemen rannalle, joka oli ihan meidän asunnon vieressä. Hietsussa kohtasin herra A: n ensimmäistä kertaa ja jotenkin shokissa helsinkiläisten nuorison menosta annoin puhelinnumeroni herra A:lle, joka sitä niin vuolaasti kinusi.

6 kuukautta herra A pyysi minua ulos, mutta en lähtenyt. Lopulta luovutin ja siitä alkoi matka, joka kesti 15 vuotta.

Olimme yhdessä tosiaan 15 vuotta. Tuosta ajasta asuimme yhdessä noin 12 vuotta ja olimme kihloissa 7 vuotta.

Suhde ei kumminkaan mennyt ikinä tuosta pidemmälle. Kun olimme yhdessä en jotenkin edes osannut ajatella lapsia tai naimisiin menoa. Noiden kaikkien piti tapahtua sitten joskus, mutta ”joskus” on aika epämääräinen aikakäsite.

Kaikki ketkä on kokenut teinirakkauden, niin tietää miten voimakasta se on. Varsinkin kun se kestää noin pitkään. Sitä kasvaa yhdessä ja kaikki mielipiteet, arvot, jne muokkautuu hyvin samanlaiseksi. Sitten kun kasvaa ”aikuiseksi” sitä rupeaakin kyseenalaistamaan niitä omia arvoja ja mielipiteitä.

Meillä oli herra A:n kanssa aika vuoristoratainen suhde alkuaikoina, koska olimme niin nuoria. Yhteisiä pelisääntöjä haettiin. Yhdessä olo piti sisällään myös yli vuoden tauon, jonka jälkeen muutimme yhteen.

Meillä oli aina parisuhteessa hyvin vapaat ”säännöt” ja kumpikin sai tulla ja mennä melkein miten vain halusi. Ainut sääntö oli, että kotiin yöksi, jottei toinen luule, että bileilta päättyy tuntemattoman lakanoihin. Meillä oli oma ja yhteinen elämä, joka haki alusta saakka tasapainoaan.

Herra A:sta kasvoi vuosien saatossa mun sielunkumppani, koska vietimme kriittisimmät kasvuajat yhdessä, mutta vuosien kuluessa jokin hiipui meidän väliltä. Kumpikaan meistä ei sitä tahtonut myöntää, koska ei halunnut päästää vaan irti tutusta ja turvallisesta ja olimmehan me ystäväporukan ”the pari”. Pikku hiljaa vietimme yhä vähemmän ja vähemään aikaa yhdessä. Oman mausteensa parisuhteeseen antoi myös mun fitness-harrastus ja herra A:n sairaus (Lue herra A:n vanha kirjoitus sairaudestaan: Oman elämän helvetti osa 1).

Suhteemme oli voinut huonosti jo jonkin aikaa ja tuli päätökseen vuonna 2015. Laastarin irti vetäminen tapahtui nopeasti erinäisten sattumusten kautta. Silloin olimme molemmat valmiita päästämään irti ja hyväksymään, että emme enää kuulu toisillemme. Ero tapahtui sovussa, mutta surullisissa merkeissä. Itkimme molemmat.

Myönnän, että en ole ikinä elämässäni kokenut niin kovaa kipua suoraan sydämmessäni kuin silloin. Toipuminen vei pitkään.

Treffailu

Aloitin treffailun käytännössä heti. Yksin oleminen pelotti enemmän kuin mikään muu koko maailmassa, vaikka juuri silloin minun olisi pitänyt opetella olemaan yksin. Treffailu oli pelkkää ajan vietettä, ei mitään vakavaa. Tinderistäkin lähdin tyyliin kahden viikon jälkeen, koska se ahdisti niin paljon. Treffikutsuja kyllä tuli aika paljon eri kanavia pitkin, mutta suurimpaan osaan en lähtenyt mukaan.

Muutama kuukausi eron jälkeen kohtasin herra x:n ensimäistä kertaa ja tästä treffikutsusta en kieltäytynyt. Treffeille lähdin täysin vapain mielin ja ilman mitään ennakko-odotuksia. En nimittäin hakenut yhtään mitään ja osoitekkin oli vielä samassa herra A:n kanssa. Minä asuin makkarissa ja hän vierashuoneessa. Kerroin tämän myös x:lle ekoilla treffeillä ja kyllähän se aiheutti hieman hämmennystä.

Kahden asunnon loukussa

Vaikka erosimme herra A:n kanssa sovussa, niin toistemme seura ei tehnyt hyvää. Tämän takia päätin tehdä sellaisen ratkaisun, että muutin keskustaan omaan asuntoon. Taloudellisesti ei mikään fiksu ratkaisu. Maksoin kumpaakin asuntoa yhtäaikaa monta kuukautta, koska minun ja herra A:n yhteinen asunto ei tahtonut mennä kaupaksi.

Taloudellinen tilanne kyllä stressasi ja paljon, onneksi lopulta saimme asunnon myytyä. Sen osti aivan ihana vanhempi pariskunta ja olen itseasiassa käynyt asunnossa kahdesti sen jälkeen kun he ostivat sen. He tekivät sinne remonttia ja kutsuivat katsomaan miten remontoivat sen.

Uuteen parisuhteeseen

Tiedän, että moni piti herra x:sää mun laastarisuhteena, mutta sitä se ei ollut. Myönnän, että en ajatellut meidän ensimmäisillä treffeillä, että hei tässä on mun tuleva aviomies ja mun tulevan lapsen isä. Ajattelin vain, että kivan oloinen mies, johon haluan tutustua enemmän.

Mulla oli henkisesti todella hankalaa tutustua uuteen mieheen ja samalla päästä yli entisestä suhteesta. Toivoin koko ajan, että olisimmepa tavanneet vaikka puoli vuotta myöhemmin.

Kerroin omista tuntemuksista brutaalin rehellisesti x:lle koko ajan. Koko alkuvuoden aikana en kyennyt tuntemaan sisälläni yhtään mitään. herra x oli jo rakastunut, mutta itse en pystynyt antamaan omille tunteille tilaa. Pelkäsin tuhlaavani herra x:n aikaa, jos olisinkin ”rikkoutunut” pysyvästi. Hän kumminkin aina sanoi, että haluaa odottaa niin pitkään kun pystyn tuntemaan jotain ja tiedän mitä oikein haluan. Siihen meni noin 8 kuukautta. 8 kuukauden jälkeen pystyin vihdoin tuntemaan ja se oli ihastus. Silloin tiesin, että haluan olla x:n kanssa ja aloimme ”virallisesti” seurustelemaan. Pian ihastus muuttui rakkaudeksi. Yes! Pystyin vihdoin taas rakastamaan.

Olin koko ajan x:n kanssa todella skeptinen. Hän oli oikea herrasmies ja kemiamme kohtasi täydellisesti. Silti ajattelin kaiken olevan ns. kulissia ja näyteltyä. En voinut uskoa, että joku voisi olla niin huomaavainen. Toki jo tutustumisen alkumetreillä huomasin, että ei herra x:kään ole kokonainen; siipirikko entisestä suhteesta ja ripaus neuroottisuutta. Se ei kumminkaan haitannut, koska myös minä olin rikki ja omanlainen. Lopulta kumminkin huomasin, että hän on aito ja juuri sellainen kun on itsestään kuvan antanut. Yhdessä olimme epätäydellisen täydellisiä.

Raskausuutiset

Olimme seurustelleet virallisesti noin puoli vuotta kun menimme huvikseen katsomaan myytävänä olevaa asuntoa. Molemmat asuimme sillä hetkellä omissa asunnoissamme ja asuntonäyttö oli päähänpisto. Jotain kumminkin tapahtui ja asuntonäytöstä muutaman päivän sisällä teimme tarjouksen. Emme kertoneet asiasta kenellekkään. 😀 Tuli hieman yllätyksenä muille. 😀

Tästä muutama päivä eteenpäin ja tein huvikseni raskaustestin, koska kuukautiset olivat myöhässä. Se oli positiivinen.

Itse olin aivan shokissa. Herra x taas oli todella rauhallinen. Hän vain sanoi, että nyt suhteemme menee seuraavalle tasolle.

Kun pääsin alkushokista yli, niin minut valtasi ihana olo ja rauhallisuus. Ihan kuin asioiden olisi juuri pitänyt mennä näin.

Toki nämä uutiset olivat shokki aivan kaikille, koska herra x ei esim. ollut vielä edes nähnyt mun isää.

Mitäs nyt

No nyt Theo on kohta 8 kuukautta. Meillä on oma asunto, oma auto ja yhteinen lapsi, koira vaan puuttuu. 😀 Ja sitä ei muuten tule! 😀 Heh! Meillä on ihana parisuhde vaikka tottakai on myös riitoja. Olemme molemmat aika tulisia luonteeltaan, joten välillä kiehahtaa yli, molemmilla.

Kemia välillämme ei ole vauvavuodesta huolimatta hävinnyt minnekkään. Arvostamme toisiamme puolisoina ja haluamme olla Theolle maailman parhaimmat vanhemmat. Rakastamme toisiamme ja sen takia menemme myös naimisiin ensi vuoden toukokuussa.

Olemme nyt seurustelleet vajaa kaksi vuotta. Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa, mutta mitään en kadu hetkeäkään. Kaikki tämä matka minkä olen kulkenut tähän pisteeseen on ollut kaiken sen arvoista. Tähän päivään mennessä äidiksi tuleminen on ollut koskettavin, ihanin ja parhain kokemus ikinä.

Uskon, kyllä että kohtalolla on ollut sormet pelissä.

Lue myös: Minun tarinani osa 1: sohvaperunasta urheilijaksi

 

Mille Näytän Bikineissä 4 Kk Synntyksestä

Nyt kun meillä alkoi vauvauinti, niin jouduin kaivamaan vaatekaapista mun bikinit, joita käytin myös raskauden aikana. Vähän kauhulla puin niitä päälle kotona ja mietin, että ihmisten ilmoille pitäisi sitten näissä lähteä.

Katsoin kumminkin itseäni peilistä ja ajattelin, että ei tämä tilanne ole niin paha mitä olin päässäni kuvitellut. Joo onhan sitä ylimääräistä sekä pehmeyttä ja mun urheilijamaisuus on kadonnut kokonaan, mutta ei se haittaa. Lapsen saannin jälkeen oma mieli on todella paljon armollisempi kuin aikaisemmin.

Ennen Theoa mietin ulkonäköäni todella paljon ja treenasin aina 5 kertaa viikossa salilla ja siihen päälle aerobiset. Alitajunnassa oli koko ajan se mille näyttää ja miten voisin näyttää paremmalta. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli aika uuvuttavaa. Kaikki nuo ajatukset ovat hävinneet Theon myötä. Tietenkin haluan edelleen näyttää hyvältä, mutta se ei ole enää niin hallitsevaa kuin aikaisemmin. Ja ehdottomasti haluan takaisin kaikki kadotetut lihakset ja vielä enemmänkin, mutta rauhassa ja kropan palautuminen edellä.

Täytyy sanoa, että on aika virkistävää olla ihan suhteellisen sinut itsensä kanssa, kaikista muhkuroista huolimatta. Ihanaa on myös olla potematta huonoa omatuntoa, jos ei nyt jokaisen suupalan kaloreita laske.

Se miksi tänne näitä bikinikuvia jakelen kaikkien ihmisten nähtäviksi on se, että mua ainakin kiinnostaa nähdä miten muut palautuvat raskaudesta. Raskauden aikana googlettelin todella paljon tätä aihetta. Vaikka jokainen palautuu raskaudesta omalla tavallaan ja nopeudellaan, niin silti se vaan kiinnostaa.

Toivon, että tästä on jollekin myös hyötyä. Tältä tosiaan vartaloni näyttää raskauden jälkeen. Raskauden aikana kiloja tuli 21 kg, joista jäljellä 3,5 kg.

Jos muuten mietitte, että mistäs moinen rusketus, niin ihan purkista. 😀 Sain testattavaksi Curasanon itseruskettavan (Curasano self-tanning spray). Se on spray-pullo. Mun ystävä rusketti mut tuossa yksi päivä. Meni vaan 10 miinuuttia ja rusketus oli pinnassa. Itsellä oli toivomuksena sellainen ”pidennetty viikonloppu Kreikassa” -rusketus, mutta tällä tuli ”yksi viikko Turkissa”. Laitettiin vain yksi kerros rusketusta. Mitä useamman kerroksen tuota laittaa, niin sen tummempi tulee. Oon testannut vaikka mitä rusketuspulloja/spraytä, niin tämä kyllä levittyi todella tasaisesti ja kuivui nopeasti. Tykkäsin. 🙂 Tulen kyllä varmasti käyttämään jatkossakin.

Täytyy sanoa, että äitiys on tehnyt hyvää minulle ja minun ajatusmaailmalle. <3