3 Viikkoa Huonosti Nukuttuja Öitä

Ajatus ei kulje, silmiä ja päätä särkee, huonovointinen ja sumuinen olo. Tätä unettomuus aiheuttaa. Nyt on mennyt kolme viikkoa siitä kun Theo rupesi nukkumaan huonosti. Jos Theo ei nuku, minä en nuku. Hyvin yksinkertaista.

Kaikki alkoi Theon flunssasta. Ensimmäinen viikko meni siihen kun Theo heräili useamman kerran yössä, koska hänellä oli yskä ja nuha.

Toisella viikolla flunssa oli jo lähtenyt, mutta heräilykerrat vaan kasvoi. Tässä vaiheessa alkoi omakin väsymys jo vähän tuntua. Aikaisemmin Theo heräsi ainoastaan 2-3 kertaa yössä syömään. Syöminen kesti vajaa 10 min ja sitten hän aina nukahti heti uudelleen.

Nyt Theo herää 1-2 kertaa tunnissa. JOKA IKINEN YÖ.  Hän säpsähtelee ja heiluttelee käsiään sekä jalkojaan ja stten havahtuu itkuun. Etsii minua viereltään ja haluaa rinnalle. Syö kunnolla sen 2-3 kertaa yössä, mutta muuten hakee vaan turvaa. Silittely ei auta. Tutti ei auta. Ainut mikä auttaa on rinta.

Olen kyllä kokeillut kaikki mahdolliset poppaskonstit; Unipussi, kapalointi, tutti, uniriepu, tassuttelu, havahduttaminen ennen nukahtamista, totaali kieltäytyminen, jne. Mikään ei auta. Kaikki päättyy hysteeriseen itkuun, joka helpottuu vasta kun hän pääsee rinnalle. Ei siinä mitään, jos tosiaan tämä olisi tällaista vain 2-3 kertaa yössä, mutta joka tunti. Huoh.

Nyt kun kolmaskin viikko oli tällainen, niin voin sanoa, etten ikinä ole ollut näin väsynyt. Keskiviikkona väsymys oli jo niin suuri, että aamulla kun oli aika nousta sängystä, niin aamukahvia juodessa pääsi ihan itku. Mulle iski vielä flunssa päälle, joka myös laittoi mielen hieman alas. Sekin varmasti tuli sen takia, kun on vaan niin väsynyt ja vastustuskyky heikoilla. Kauhea tunne nousta uuteen päivään, kun olo ei ole yhtään virkeä. Unohtelen ihan asioita. Mun piti miettiä yksi päivä, että olinko mä äsken käynyt vessassa vai en.

Herra x vei keskiviikkona Theon pariksi tunniksi pois kotoa, jotta saisin päiväunet. Niistäkään ei tullut mitään, koska väsymys oli mennyt siihen pisteeseen, etten saanut unen päästä kiinni. Nuokuin tunnin verran koiranunta ja olo oli vielä kauheampi kuin aamulla. Torstaina sain nukuttua Theon kanssa yhdessä tunnin päikkärit ja pääsin ihan syvään uneen asti. Olo oli kuin eri ihmisellä tuon jälkeen.

X:stä tähän unihommaan ei ole mitään hyötyä, koska hän joko herää aamulla aikaisin töihin tai treenaamaan, niin ei voi olla öitä valveilla. En edes tiedä auttaisiko se, jos x antaisi vaan pulloa Theolle yöllä. Luulen, että huutaminen alkaisi saman tien kun en itse olisi antamassa rintaa. Kerran me tätä testattiin kun Theo oli ihan pieni, niin itsekkin olin hereillä koko syötön ajan, niin ei siitä ollut mitään hyötyä. En vaan saa itse nukuttua, jos kuulen Theon. Välillä vähän tuntuu ettei herra x jotenkin ymmärrä minkälaisia nuo yöt minulla on ja miten väsynyt olen. Olenkin sanonut hänelle, että joku yö mä herätän hänet yhtä monta kertaa mitä itse herään, niin ymmärtäisi. Onneksi hän tekee aina kotona ollessaan mun aamupalan ja ruuat, niin ei tarvitse itse niitä ihan koomassa väsätä. Neuvolassakin sanoivat keskiviikkona, että annat vaan nyt Theon isän tehdä kaikki kotityöt, niin siihen vaan totesin, että hän tekee ne muutenkin aina. 😀 Neuvolta-täti naureskeli, että ompas hyvä palvelu. 😀

Keskiviikkona oli tosiaan tuo 4 kuukauden lääkäri ja kaikki oli hyvin. Korvissakaan ei ollut mitään. Lääkäri ei löytänyt mitään syytä mistä nuo yöt voisi johtua. Neuvolassa antoivat vain sosiaalityöntekijän numeron, jolle voin soittaa jos tilanne ei helpotu. He kuulema voivat auttaa yöjutuissa. Käyttivät ihan nimikettä ”uniexpertti”.  Unikoulua ei  kumminkaan saa tehdä ennen kuin Theo on 6 kuukautta. Toivon todella, ettei nyt siihen asti tarvitsi valvoa joka yö näin.

Pyrin kumminkin koko ajan muistamaan, että tämä on varmasti väliaikaista ja pysyä positiivisena. Negatiivisuus kun ei vaan auta. Joka päivä lähden kumminkin liikkeelle ja teen jotain. Pyrin säilyttämään oman itseni väsymyksestä huolimatta.

Kun Pelko Valtaa Mielen

Mulla on ihan pienestä pitäen ollut sellainen ajatusmaailma, että ikinä ei saisi olla ns. ”liian” huoleton tai liian onnellinen, koska milloin tahansa voi tapahtua jotain joka vie maton jalkojen alta. Vähän niin kuin, että ikinä ei saisi olla täydellisen onnellinen, koska juuri silloin kun onnellisuuden saavuttaa se otetaan minulta pois. Ajatusmaailmahan on ihan järjetön ja olen tehnyt paljon töitä aikuisiässä sen eteen, että uskallan olla onnellinen.

Vaikka olen työstänyt asiaa paljon, niin silti huomaan pelkääväni asioita joita ei ole tapahtunut. Esimerkkinä voin sanoa, että ukkini menehtyi kaksi vuotta sitten ja nyt menehtyi edesmenneen mummini sisko, joka oli kuin mummi minulle. Nyt sitten pelkään, että ei kahta ilman komatta. Minulla on pieni suku ja olen suunnittellut viettäväni heidän kanssaan vielä vuosia. Olin jo unohtanut tämän tunteen, koska pidän itseäni kyllä rohkeana ja järkevänä ihmisenä, joka ei yleensä anna tunteille liikaa valtaa.

Minulle on myös pienestä pitäen sanottu, että jos näkee unta jossa hammas lähtee irti, niin se merkitsee kuolemaa. Mitä lähempänä hammas on etuhampaita, niin sitä läheisempi henkilö menehtyy. Nyt sitten näin unta, että mun etuhammas lähti irti ja koko takarivistö. Tiedän, että tämä kuulostaa ihan hullulta, mutta nyt sitten pelkään, että jollekin mun läheiselle sattuu jotain. Se on kamala tunne.

Tiedän, että tämä on pelkkää taikauskoa, jolla ei ole tekemistä todellisuuden kanssa. Alitajuntani nyt vain käsittelee menettämisen pelkoa näin.

Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia? 

xoxo

IMG_5771