Mitä Ihmettä Tapahtui Theon Yöunille!

Olen monessa kirjoituksessa voivotellut meidän öitä. Theo on pari kuukautta herännyt 1-2 tunnin välein ja minä siinä mukana. Herra x ei herää öisin, koska käy töissä ja muutenkin nukkuu niin sikeästi, että ei hän rekisteröi ollenkaan Theon heräämisiä. Olen jo suunnitellut unikoulun ja olemme x:n kanssa katsoneet milloin sen teemme, jne. Se on ollut ainoa valo mun tunnelin päässä, että tiedän saavani jossain vaiheessa taas nukuttua pidempiä pätkiä. Sen saa tehdä vasta 6 kk ikäiselle vauvalle.

Nyt sitten tämän viikon maanantaina olimme tehneet iltatoimet ja menneet meidän sänkyyn, jossa olen tottunut antamaan rintaa siihen asti, että Theo nukahtaa. Aikaisemmin kun olen tarjonnut tuttia tai silittelyäni, niin siitä on seurannut kamala huuto.

Nyt menimme sänkyyn ja kuuntelimme joka ilta soitettavan tuutulaulun. Annoin Theolle kainaloon unilelun ja kuolaliinan. Tätä samaa rutiinia olen toistanut jo useamman kuukauden. Theolla oli tutti suussa ja normaalisti kun laulu loppuu, niin huudon kera vaaditaan tissiä.

No nyt sitten Theo ottikin vain molemmilla käsillä mun kädestä kiinni ja laittoi ne naamalleen ja rupesi selvästi hakemaan unta. Päätin tietenkin katsoa, että mihin tämä johtaa ja ei mennyt pitkään kun Theo nukahti! Olin, että mitä ihmettä just äsken tapahtui. Hän nukkui siinä sitten muutaman tunnin heräämättä. Sitten taas alkoi se heräily, johon auttoi vaan tissi. Ajattelin silti, että tämä on jo iso askel eteenpäin.

Seuraavana iltana tapahtui täsmälleen sama juttu! Ei tissiä nukahtamiseen. Silti heräilyjä oli kumminkin aika monta.

Kolmantena iltana ajattelin kokeilla kepillä jäätä. Laitoin Theon omaan sänkyyn ja soitin tuutulaulun siinä ja annoin hänelle minun käteni. Ei mennyt pitkään kun Theo oli nukahtanut omaan sänkyynsä. Fiilis oli ihan huikea!

Theo kumminkin heräili tunnin välein siihen, että tutti tippui ja jouduin antamaan hänelle tuttia aina kun hän heräsi. Hän nukkui omassa sängyssä kolme tuntia ja sitten alkoi  itku, johon tutti ei enää auttanut. Tässä vaiheessa otin hänet viereen taas nukkumaan ja annoin rintaa. Aamuyö oli taas yhtä heräilyä.

Neljäntenä iltana sama homma. Hän nukahti omaan sänkyyn ja tällä kertaa nukkui siinä heräämättä 4 h. En muista milloin olisin saanut 4 tuntia putkeen unta. Olo oli aamuyöllä kuin uudestisyntyneellä. Kun Theo heräsi, niin annoin rintaa ja pysyin itse samalla hereillä. Nostin hänet ruuan jälkeen takaisin omaan sänkyynsä, jossa nukkui seuraavat 2 tuntia. Itse en saanut enää unta ja pyörin sängyssä. Sitten kun Theo heräsi uudelleen, niin otin hänet viereen, jotta saisin edes vähän nukuttua. Aamuyöllä hän taas heräili paljon. Olin aamulla itseasiassa todella väsynyt yön jälkeen.

Viides yö oli kaikista huonoin. Teimme virheen kun annoimme Theon nukahtaa päikkäreille klo 18-19.30. Yöunille nukuttamiseen meni 45 min ja hän nukkui vaan 3 tuntia omassa sängyssään. Olisi varmaan taas nukahtanut omaan sänkyyn syötön jälkeen uudelleen, jos olisin jaksanut liikahtaa. Huono puoli on se, että nukahdan aina Theo mun kainalossa.

Tiedän, että Theo nyt selvästi voisi nukkua koko yön omassa sängyssään ja pärjäisi varmasti vain yhdellä yösyötöllä. Oon vaan itse niin rikki heräilyistä, että jotenkin vaan aina nukahdan, kun olen nostanut Theon mun viereen.

Yritän kyllä nyt tsempata tän asian suhteen. On myös aivan selvää, että aamuyöt ovat sen takia huonoja, koska Theo nukkuu mun vieressä. Mä kun liikun unissani, niin hänhän selvästi herää aina siihen.

Oon silti todella tyytyväinen, että ollaan päästy jo näin pitkälle. Tämä on todella hyvä pohjustus unikoululle. Jos hyvin käy, niin koko unikoulua ei tarvitsisi tehdä. 🙂