Lomailua, Yllätyksiä ja Vauvajuttuja

Nyt on ollut taas blogin suhteen hiljaisempi jakso. Olen lomaillut ja vaikka ei kauheasti lomatekemistä ole ollut, niin olen halunnut viettää aikani kaikkialla muualla kuin koneen ääressä. Heti kun arki alkaa, niin blogikirjoitusten tahti taas normalisoituu. 🙂

Nyt on menossa toiseksi viimeisin lomaviikko ja saan nauttia lomailusta vielä ensi viikon ennen töihin paluuta. Olen ottanut vaan todella rennosti ja nähnyt kavereita sekä viettänyt aikaa herra x:n kanssa silloin kun hän ei ole ollut töissä. Ensi viikolla päästään nauttimaan yhteisestä lomaviikosta ja silloin on kyllä ohjelmaa ja paljon! 🙂

Vaikkakin herra x on ollut paljon töissä, niin yhteisestä ajasta olemme ottaneet ilon irti. Olemme käyneet ennen työpäivää mm. minigolfaamassa, eri paikoissa aamupalalla, uimassa, ottamassa aurinkoa, jne.

Tänään olin aamulla kynsihuollossa Detailed Beauty Salongissa ja herra x pamahti paikalle klo 10 sattumalta juuri sopivasti, että kynnetkin oli valmiit ja hän vei minut yllätysaamupalalle ja suklaakakulle cafe Piritan aurinkoiselle terassille. <3

Tällä viikolla olimme yhdessä myös neuvolassa ja kaikki etenee kuten pitääkin. Lapsi möyrii mahassa ihan hulluna, joka on kyllä ihan kivaakin. On ainakin sellainen olo, että sillä on kaikki hyvin siellä mahassa. 🙂

Joitain hankintojakin olemme saaneet jo tehtyä. Äitini osti meille mm. vaunut, jossa tulee mukana kesä/talvirenkaat, kantokoppa, rattaisiin kiinnitettävä auton turvakaukalo ja siihen telakka ja lämpöpussi. Nämä kaikki kustanti yhteensä 1500 e. Olin aika shokissa tästä hinnasta, mutta ompahan nyt kunnon vaunut ja vehkeet. Kiitos äidille tästä panostuksesta!! <3 <3

Itse olemme hankkineet vaipparoskiksen, taitettavan hoitopöydän sekä ammeen.

 

Salille pääsin viime viikolla muutaman kerran ja kerran kävin vetämässä kevyen jalkatreenin ulkona tuossa meidän kodin lähellä olevassa urheilupuistossa. Tän seurauksena olikin sitten aikamoiset nivuskivut, jotka ovat kuulemma litoskipuja. Tällä viikolla pyrin myös käymään salilla sen 3 kertaa.

Päivittelen instastorya enemmän nyt loma-aikana, joten tulkaahan seurailemaan Instaan: @johannavaris 🙂

 

 

 

Haluan Olla Rehellinen

Oon pitkään ajatellut, että tämä on sellainen asia jota en koskaan tule kertomaan täällä blogissa. Ehkä siksi, että asia on niin henkilökohtainen ja en halua, että mua leimataan tämän perusteella yhtään miksikään.

Olen kumminkin miettinyt asiaa jo aika pitkään ja mulla on monta hyvää syytä miksi kertoisin tämän. Ensinnäkin, jos siellä jossain on kohtalontovereita niin toivon, että tämä päivitys auttaa teitä. Toivon myös, että jos jollain olisi omakohtaisia kokemuksia, niin jakaisitte niitä kanssani kommentoiden tätä postausta tai vaikka sähköpostilla [email protected] Itse ainakin haluaisin kuulla jos on joku kisaaja jolla on sama tausta kuin minulla. Yksi syy miksi halusin asian nyt julkistaa oli myös se, että joitakin nykyinen offikuntoni on saattanut ihmetyttää. Kerran kisanneellahan pitää se kuuspäkki näkyä 247? 😉

Mennäämpä ajassa taaksepäin, ei vuotta tai kahta vuotta, vaan paljon pidemmälle. Mennään vaikka lapsuuteen saakka. Ei katsota yksittäistä hetkeä mun elämässä vaan tarkastellaampa suuremmalla skaalalla.

Nelivuotiaana diagnosoitu vaikea astma, jonka seurauksena sairaala yöpymisiä monta vuotta miltei muutama yö kahden kuukauden välein. Teini-isässä diagnosoitu harvinainen risakudos kurkussa (silloin kun todettiin, niin suomessa oli ollut 1 diagnoosi ennen mua). Kurkku leikkauksia yhteensä 3, kun risakudosta leikattiin laaserilla pois. Ennen leikkauksia ja leikkauksien välissä useita sairaalayöpymisia kurkun tullessa niin kipeäksi ettei enää vedenjuonti onnstunut omin voimin.

Täysi-ikäisenä alkoi ylävatsvavaivat. Jatkuva huono olo, oksentelu ja mahakipu. Tutkimuksia tutkimusten perään. Tilanne kärjistyi kun viikko tolkulla oli vaikea syödä ja juoda, koska oli vaan niin huono olo ja paheni siihen pisteeseen, että jo pelkkä vesilasi auheutti oksennusrefleksin. Kiireellisenä yksityiselle vatsaultraan ja todettiin sappikiviä. Olin 20 vuotias ja mulla oli sappikivä. Lääkäri ihmetteli, että miten niitä voi olla, koska olen nuori ja en ole sairaalloisen ylipainoinen. Muutama kuukausi eteenpäin ja koko sappirakko poistettiin. Muistona siitä kolme pientä arpea vatsassa.

Kaiken tämän ohella olen aina ajatellut, että normaali olotilani on se mikä on. Olen ajatellut, että minä olen vaan väsyneempi kuin muut, olen vilukissa ja välillä jopa poissaoleva. Olen aina vitsaillut, että kroppani kerää nestettä jo pelkästään kun kävelen karkkihyllyn ohi. Herra A on aina ihmetellyt miten voin hikoilla niin vähän. Treenataan yhdessä ja hän on aivan hiestä märkä mutta minä en. Minä vain olen sellainen. Tämä on minun normaali oloni. Ylipainoisena ajattelin kovan väsymyksen johtuvan siitä etten tee mitään ja nyt kun harrastan paljon liikuntaa, niin olen ajatellut että väsymys johtuu liikunnan määrästä. Aina löytyy syy. Kun on paljon kipeänä, niin sitä on vaan onnellinen kun ei ole kipeä ja silloin pikkuvaivat ei oikein tunnu missään.

Syksyllä valmentajani puhuivat minulle, että minun kannattaa käydä laajoissa verikokeissa, koska kroppani ei reagoi normaalisti. Välttelin asiaa hetken, mutta sitten päätin mennä yksityiselle ja itse maksaa verikokeet.

Tapasin lääkärin kokeiden jälkeen ja hän alkoi kyselemään ennen tulosten antamista minulta asioita. Kysymyksiä oli mm. Olenko ollut väsynyt, onko minulla usein kylmä, onko paino noussut, onko ollut sappikiviä, entä astmaa, onko turvotusta jne. Kaikkiin kysymyksiin mitä lääkäri kysyi vastasin: ”Kyllä, mutta niin on ollut aina”. Lääkäri kysyi miten pitkään on aina, niin sanoin niin pitkään kun aikuisiällä muistan. Lääkäri kertoi, että mun kertomusten ja verikokeiden perusteella mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Hän kysyi, että onko mulla sitä suvussa ja silloin sitä en edes tiennyt, mutta mulla on myös sukurasite. Hän uskoi, että tämä sairaus on ollut mulla jo vuosia. Ikinä multa ei vaan ole otettu niitä laajoja kilpirauhaskokeita.

Tämä selittää sen, miksi niin monesti kun olen pudottanut painoa, niin paino on tullut nopeasti takaisin. Toki aikaisemmin en syönyt ihan optimaalisesti, mutta Fifarmin myötä koko elämäntapa on mennyt uusiksi.  Tämä selittää myös sen miksi joudun ns. pudottamaan samat kilot tuplasti. Silloin kun pudotan painoa mun kroppa reagoi niin, että kun painoa putoaa esim. 2 kg, niin viikon päästä se on noussut taas kilon ja joudun sen saman kilon pudottamaan uudelleen. Niin on aina mennyt. Onhan se ärsyttänyt mutta olen ajatellut, että ei vaan voi mitään.

Nyt olen syönyt jo jonkin aikaa lääkitystä, mutta ei vielä mitään ihmeparantumista ole tietenkään tullut. Voi mennä puoli vuottakin, että oikea annostus löytyy ja olo kohenee. Toki jo nyt pieniä helpotuksia näkyy. Esim. syksystä lähtien koko ajan nousussa ollut paino on nyt stabiilisoitunut eli ei ainakaan ole enää noussut ja salillakin olen saanut hien pintaan.

Mitä tämä sairaus tarkoittaa sitten mun kisaamisen osalta. Tottakai lääkärin kanssa tästä keskustelin ja hän ei nää mitään syytä miksi en voi jatkaa kisaamista kun arvot ollaan saatu kohdalleen. Samoin mun valmentajat ovat myös olleet mukana tässä hommassa tukemassa ja auttamassa. Kun sain tulokset, niin laitoinkin valmentajille heti viestiä ja sanoin etteivät saa heittää mua pois tiimistä. 😀 Sieltä tuli heti viestiä takaisin, että mahtavaa että syyt oireisiin löydettiin ja tottakai jatkan tiimissä ja nyt vaan aineenvaihdunta kuntoon ja sit tulee mun vuoro. 🙂 Terveys edellä mennään. Täysin.

Haluan sanoa, nyt kaikille jotka kärsivät samasta sairaudesta että ei kannata jäädä tuleen makaamaan. Olisi niin helppoa vaan sanoa, että mulla on kilpparin vajaatoiminta ja siksi en jaksa liikkua, siksi ei kiinnosta pitää huolta itsestä, jne.

Tottakai kaikilla oireet ovat erilaisia, mutta on mullakin ollut niitä tappoväsymyksiä kun tuntuu ettei jalat kanna ja ei jaksa siirtyä edes sohvalta sänkyyn, mutta mä en ole antanut periksi. En ole luovuttanut vaikka olen joutunut samat kilot pudottamaan yhä uudelleen ja uudelleen. En aio, enkä jää vellomaan tähän.

Tottakai mulla on välillä sellainen fiilis, että on niin epäreilua, että toiset syö yli 3 000 kaloria päivässä lihomatta ja diettaavat 2 000 kalorilla, kun taas itse syön offilla alle 2 000 kaloria ja silti saattaa paino nousta.

Myönnän, että olen itkenyt kun olen aamulla sovittanut vaatteita, itkenyt treenin jälkeen suihkussa kun kovaa työtä ei tällä hetkellä palkita ja että muut saa elää normaalia elämää, kun itse joudun miettimään joka ikistä suupalaa. Olen itkenyt. Kuvitelkaa itse se fiilis kun saatte pudotettua kilot pois ja sen jälkeen syöt 1500 – 1800 kaloria päivässä ja treenaat 7-8 kertaa viikossa ja silti paino nousee, lakkaamatta, takaisin siihen mistä lähdit. Mutta en ole luovuttanut, enkä luovuta. Ja onneksi vielä ihan alkuperäiseen lähtöpainoon on vielä matkaa.

Oon saanut kuulla, välillä sukulaisilta ja tutuilta, että miksi mm. mulla ei näy kuuspäkki offilla ja miksi ne fitnesspäiväkirjojen mimmit on hyvässä kunnossa ja sä et.  Ymmärrän, että täysin ulkopuolisesta saattaa tuntua hassulta, että se peilikuva on niin erilainen kuin kisoissa, mutta ei kenelläkään se kisapaino ole se missä pysytään ihan normaalissa arjessa. Mitä olen muiden kisaajien kanssa asiasta keskustellut, niin aika vakiopainonnousu näillä henkilöillä joilla on yhdet kisat takana on sellaiset 8-10 kg. Itsellä toki tuli enemmän, mutta entäs sitten. 🙂 Ihan yhtä urheilija minä olen kuin ne joilla tuli sen +8kg tai ne joille tulee esim. +4kg ja ovat 247 täydellisessä kunnossa. 🙂

Mä en tule koskaan olemaan mun aineenvaihdunnalla sellainen (vaikka arvot olisi millaiset), että offilla olisi rasvat niin vähissä, että vatsapalat näkyisi. Minä en vain ole sellainen ja sille minä en mahda mitään, mutta se ei haittaa. Hyväksyn sen ja nautin elämässä muista asioista.

Nautin urheilijan elämästäni koko sydämmestäni. Nautin haasteista, nautin kunnon räääkistä ja terveellisistä elämäntavoista. Mun urheilijan elämä ei ole riippuvainen siitä mille vaaka näyttää. 🙂

Mun valmentaja kerran sanoi mulle ettei unelmista saa ikinä luopua ja minä en luovu.

Peace&Love

Näyttökuva 2015-7-12 kello 16.59.32

Näyttökuva 2015-6-29 kello 21.12.51

Näyttökuva 2015-6-29 kello 21.11.36

IMG_6871