Nytkö Tämä Lapsi Ei Nuku Edes Rattaissa

Olen aikaisemmin päivitellyt, että Theo ei suostu nukkumaan kuin rattaissa tai turvakaukalossa silloin kun olemme liikenteessä. Heti jos matka stoppaa, niin hänhän herää eli jos esimerkiksi olen kahvilassa rattaiden kanssa niin joudun liikuttelemaan vähän väliä rattaita, jotta hän ei havahdu hereille.

Ja jos joku miettii, että onkohan näin, niin kyllä testattu on ja monesti. En ymmärrä missä vaiheessa olen olevinaan ”opettanut” Theon tähän vai tapahtuiko tämä vaan yllättäen jossain vaiheessa.

No nyt sitten tällä viikolla taas muuttui kaikki.

Mulla oli torstaina muutama pr-tilaisuus ja ajattelin, että Theo voi hyvin tulla mukaan, koska kumminkin nukkuu rattaissa. Ensimmäinen tilaisuus oli Marsaanan järjestämä Foamie spa -lanseeraus Allas Sea Poolilla. Ajattelin, että voin nauttia rauhassa aamupalan siellä kun Theo nukkuu. LUULIN VÄÄRIN.

Foamie on puhdistussieni, jossa yhdistyvät kevyesti kuoriva pesusieni sekä pehmeästi vaahtoava, iholle hellävarainen puhdistusaine.

Theo oli hereillä koko tilaisuuden ja ei halunnut olla tietenkään rattaissa. Minä sitten pidin sylissä yli 8 kg:n möhkälettä koko tilaisuuden. Onneksi Theo oli sentään kiltisti ja ihmetteli vaan missä ollaan.

Foamien lanseerauksesta saatiin kotiin myös kocostarin tuotteita.

Tilaisuuden jälkeen menin pyörimään kaupungille. Rattaissa Theo itki sitten vähän väliä ja ei suostunut nukkumaan. Normaalisti nukahtaa aina rattaissa. Siinä sitten pyörin joka paikassa, jotta Theo nukahtaisi ennen seuraavaa Akvamariinin tilaisuutta, joka oli best blogger day.

Taaskaan Theo ei nukahtanut vaan tässä toisessakin tilaisuudssa kantelin sitten Theoa sylissä. Tunnin jälkeen hän sai kauheat väsymysraivarit ja aloitti jäätävän huudon eli tilaisuus jäi meidän osalta sitten siihen. Sain ulkona työntää vaunuja joku 15 min ennen kuin Theo viimein nukahti. Onneksi pääsin kotiin asti, sillä Theo heräsi jo kotipihalla.

Akvamariinin tilaisuudesta saatiin mukaan tällainen paketti. 🙂

Seuraavana päivänä menin Theon kanssa kauppakeskukseen ja samalla tavalla ajattelin, että hän nukahtaa autossa ja saan rauhassa käydä syömässä. Olin syönyt aamupalan klo 8 ja kello oli kaksi kun pääsin kauppakeskukseen. Oli ihan jäätävä nälkä. No olin taas kerran väärässä. Hyrräsin sitten ympäri kauppakeskusta  tunnin ennen kuin Theo lakkasi itkemästä ja nukahti. Tuntui, että kohta mä pyörryn kun oli vaan niin kova nälkä. Katsoin kännykästä, että kauppakeskuksessa menin joku yli 2 km, ennen kuin Theo nukahti. 😀 Edellisen päivän saldo kaupungilla oli yli 6 km.

En ymmärrä mikä hänellä nyt on. Olen tarkistanut, että onko kuuma tai kylmä, mutta mun mielestä hänellä on ollut ihan sopiva lämpötila. Ihan kamalaa myös Theolle, jos hän ei saa nukuttua kunnon päikkäreitä missään. Uni on kumminkin niin tärkeä asia vauvan kehitykselle. Alkaa kohta keinot loppumaan. Huoh.

Yöt meillä on edelleen aika aktiivisia. Theo heräilee n. 2 tunnin välein ja kello neljästä eteenpäin varmaan 30 min välein.

Pelkoa Herättävä Vauvakupla

Olen ollut nyt äitiyslomalla noin vajaa neljä kuukautta. Ennen kuin jäin pois töistä ajattelin, että seinät tulee kaatumaan päälle ja menetän vähintään järkeni sekä älykkyysosamääräni laskee merkittävästi kun ei ole älyllisiä haasteita. Kauhulla odotin joutumista ”vauvakuplaan”.

Nyt olen ollut kotona Theon kanssa kohta kolme kuukautta ja tähän asti ”älyllisin” askare on ollut verokortin tekeminen. Tämä jos jokin kertoo minkälainen arki meillä on.

Tästä huolimatta koen, että olen pelännyt aivan turhaan. Ei tässä vauvakuplassa eläminen ole ollenkaan niin kamalaa mitä ajattelin. 😀

Olen kyllä myös pyrkinyt siihen, että säilyttäisin ”oman itseni”. Haluan edelleen olla kuunteleva ystävä, läsnä ystävien tapaamisissa (niin hyvin kuin vain vauvan kanssa voi) sekä oma outo itseni.

Olen aina ollut sellaisessa työssä, jossa pitää haastaa itseään, kehittyä jatkuvasti ja koko ajan on pieni paine/stressi. Pidän hektisestä elämästä ja työstä joka haastaa. Koen, että olen parhaimmillani pienessä stressissä. Rakastan onnistumisen tunnetta ja uuden oppimista.

Tästä huolimatta on ollut virkistävää vaihtelua, että ei ole tarvinnut stressata yhtään mistään. Ei ole kiirettä eikä painetta. Kyllä tämmöinen leppoinenkin elämä on ihan mukavaa. Ainakin välillä. 😀

Sen voin myöntäää, että olen kylläkin lukenut ajankohtaisia artikkeleita omalta alalta melkein viikottain. En halua tippua ihan kärryiltä, että mitä omalla alalla tapahtuu.

Kaikkea kumminkin aikansa. Nyt vauva-arki maistuu hyvältä, mutta äitiysloman jälkeen palaan varmasti innolla takaisin töihin.