Pelkoa Herättävä Vauvakupla

Olen ollut nyt äitiyslomalla noin vajaa neljä kuukautta. Ennen kuin jäin pois töistä ajattelin, että seinät tulee kaatumaan päälle ja menetän vähintään järkeni sekä älykkyysosamääräni laskee merkittävästi kun ei ole älyllisiä haasteita. Kauhulla odotin joutumista ”vauvakuplaan”.

Nyt olen ollut kotona Theon kanssa kohta kolme kuukautta ja tähän asti ”älyllisin” askare on ollut verokortin tekeminen. Tämä jos jokin kertoo minkälainen arki meillä on.

Tästä huolimatta koen, että olen pelännyt aivan turhaan. Ei tässä vauvakuplassa eläminen ole ollenkaan niin kamalaa mitä ajattelin. 😀

Olen kyllä myös pyrkinyt siihen, että säilyttäisin ”oman itseni”. Haluan edelleen olla kuunteleva ystävä, läsnä ystävien tapaamisissa (niin hyvin kuin vain vauvan kanssa voi) sekä oma outo itseni.

Olen aina ollut sellaisessa työssä, jossa pitää haastaa itseään, kehittyä jatkuvasti ja koko ajan on pieni paine/stressi. Pidän hektisestä elämästä ja työstä joka haastaa. Koen, että olen parhaimmillani pienessä stressissä. Rakastan onnistumisen tunnetta ja uuden oppimista.

Tästä huolimatta on ollut virkistävää vaihtelua, että ei ole tarvinnut stressata yhtään mistään. Ei ole kiirettä eikä painetta. Kyllä tämmöinen leppoinenkin elämä on ihan mukavaa. Ainakin välillä. 😀

Sen voin myöntäää, että olen kylläkin lukenut ajankohtaisia artikkeleita omalta alalta melkein viikottain. En halua tippua ihan kärryiltä, että mitä omalla alalla tapahtuu.

Kaikkea kumminkin aikansa. Nyt vauva-arki maistuu hyvältä, mutta äitiysloman jälkeen palaan varmasti innolla takaisin töihin.

 

Minulta Ei Puuttunut Mitään

Ennen Theoa elin perinteistä  ”kaupunkilaisen” elämää. Asuin melkein Helsingin keskustassa ihanassa remontoidussa kaksiossa, kävin töissä, salilla, lasillisella ystävien kanssa, jne. Tapailin herra x:sää ja teimme kaikkea kivaa; ravintolaillallisia, leffassa käyntiä, jne. Voin sanoa ettei minulta puuttunut mitään. Siltä ainakin tuntui.

Kun muutimme x:n kanssa ostamaamme asuntoon noin 5 km päähän keskustasta ja sain tietää odottavani Theoa, niin pelkäsin, että kaikki mihin olen tottunut muuttuu radikaalisti ja joudun luopumaan niin paljosta.

Kuinka ihanaa onkaan ollut huomata, että en ole joutunut luopumaan mistään itselleni tärkeästä ja arki luistaa meillä enemmän kuin hyvin. Toki en pääse lasilliselle ystävien kanssa niin kuin ennen tai treenaamaan milloin vain itse haluan, mutta näillä ei ole enää merkitystä. Näen ystäviä enemmän nyt kuin ennen Theoa (toki tämä varmasti muuttuu kun mammaloma loppuu) ja olen päässyt jo takaisin treenienkin pariin. Ja vaikka en edes näkisi näin paljoa ystäviä tai pääsisi treenaamaan, niin se ei haittaisi, koska mikään ei voita aikaa rakkaan lapseni kanssa. Olen vain todella onnellinen, että olen saanut tehtyä vauva-arjestani juuri minunlaiseni. Ei ole tarvinnut luopua edes kampaajasta, kynsistä tai ripsistä. 😀 Pinnallistako? Ei musta! Halu pitää huolta itsestä ei ole muuttunut miksikään vauvan tulon jälkeen. 🙂

Kynnet laitettiin muuten ristiäisiä varten vaaleansiniseksi Detailed Beauty Salongissa. 

Ripsetkin laitettiin kuntoon ristiäisiä varten Sulossa. <3

Joka aamu herään onnellisena. Luulin aikaisemmin ettei minulta puuttunut mitään, mutta nyt kun sain Theon tiesin heti mikä minulta puuttui. Tuntui, että kaikki palaset loksahtivat paikoilleen. Tällä hetkellä en muuttaisi elämässäni yhtään mitään. Se jos mikä on ihana tunne. <3

 

”Vasta sinun jälkeen tiesin mikä elämästäni puuttui.”