Voiko Vauvan Syömistä Rajoittaa

Mini painoi syntyessään 3730g ja pituutta pojalla oli 51 cm. Sairaalassa ollessamme paino tippui n. 10 % ja jouduimme painokontrolliin. Ensimmäinen käynti painon mittauksessa oli kun mini oli 5 vuorokautta vanha. Paino oli lähtenyt lievään nousuun. Kahden viikon ikäisenä hän saavutti saman painon kuin syntyessään.

Tämän jälkeen hänen painonsa rupesi nousemaan todella hyvää tahtia;

  • 28.11. hän painoi 4222 g ja pituutta oli 54,4 cm
  • 19.12. hän painoi 5630g ja pituus oli silloin 56,3 cm
  • Nyt 2 kk neuvolassa 28.12. hän painoi 5920 g ja pituus oli hurahtanut ja se oli 59 cm.

Minin lääkärin jälkitarkastus oli tuolloin 19.12. ja silloin hänen painonsa oli noussut 3 viikossa 1,4 kg. Lääkäri ja terveydenhoitaja molemmat kysyivät, että mitä oikein syötän minille ja sanoin, että annan 95% äidin maitoa ja 5% korviketta, jos olen jossain liikenteessä ja en pysty imettämään. Muutamia kertoja olen antanut korviketta syötön jälkeen extrana, jos mini on vaikuttanut edelleen super nälkäiseltä. Enhän tosiaan ole voinut tietää saako mini minusta syötävää tarpeeksi. Ilmeisesti saa. 😀

Lääkäri ja terveydenhoitaja olivat molemmat sitä mieltä, että extrapullottelut nyt pois. Vauva saa selvästi minusta tarpeeksi maitoa, koska kasvaa noin hurjaa tahtia. He olivat myös sitä mieltä, että minun tulisi vähän yrittää katsoa miten paljon vauva syö rintaruokinnalla. Eli yrittää lopettaa sellainen ylimääräinen hengailu tissillä.

Olin käynnin jälkeen todella stressaantunut. Ylimääräiset pullottelut oli helppo jättää pois, mutta miten ihmeessä pystyn rajoittamaan näin pienen vauvan rintaruokintaa. Tuosta käynnistä seuraavat viikot tein niin, että kun mini oli syönyt esim. 20 minuuttia niin yritin keksiä hänelle muuta tekemistä; viihdytin, kantelin sylissä, annoin tuttia, jne. Myös herra x kanteli, tanssi ja yritti viihdyttää omilla keinoilla miniä. Tämä oli todella työlästä. Toki vauvan huomio siirtyi vähäksi aikaa pois syömisestä, mutta hyvin pian alkoi taas kauhea itkeminen ja hamuilu.

Minulla oli minin 2 kk neuvola joulukuun lopussa ja kerroin omalle neuvolatädille mitä jälkitarkastuksessa oli puhuttu ja kuinka olen nyt stressannut ja yrittänyt rajoittaa pikkuisen syömistä. Rajoittamisesta huolimatta minin paino oli noussut 9 päivässä 290 g. Oma neuvolatäti oli sitä mieltä, että asiasta ei kannata ottaa stressiä ja mini syököön niin paljon kuin syö, liikkeelle lähtiessään paino kyllä tasoittuu.

Toki olin käynnin jälkeen helpottunut, mutta kyllä silti takaraivoon jäi se, että paino nousee liikaa. Kohtahan kantelen siis sylissäni jättiläisvauvaa.

Mini viihtyy sylissä todella paljon ja olen saattanut tehdä hänestä nyt tällaisen ”sylivauvan” kun olen pitänyt liikaa häntä sylissäni. Kotona hän olisi suurimman osan ajasta kyllä syömässä, mutta olen keksinyt hänelle myös muita viihdykkeitä. Hän hakee kyllä silti minusta turvaa ja läheisyyttä.  Lääkärin sanojen mukaan ”tankkaa läheisyyttä vain äidistä”. Jos lapsi huutaa pää punaisena ja siihen ei auta lopulta mikään muu kuin se äidin syli ja rinta, niin vaikea sitä on olla antamatta. Kaikkihan äidit haluavat ja tekevät mitä vain, että oma lapsi ei itkisi. En silti koe, että antaisin ruokaa hänelle heti kun tulee huuto, vaan yritän kyllä muita keinoja rauhoittamiseen ensimmäisenä.

Nykyään puhutaan paljon vauvantahtisesta imetyksestä eli ruokitaan silloin kun vauva osoittaa selviä merkkejä nälästä. ”Ennen vanhaan” suositus oli, että katsotaan kellosta milloin syötetään eli esim. 4 h:n välein.

Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?