30 v ”Bileet”

Lauantaina vietettiin ystävien ja herra x:n kanssa mun synttäreitä. Olosuhteet huomioon ottaen bileistä tuli ”muutaman” asteen verran rauhallisemmat kuin mitä olin joskus vuosi sitten suunnitellut.

Olin vuokrannut Vaakunasta junior sviitin. Sviitissä oli makuuhuone, olohuone sekä iso parveke kaupungin ylle. Huone oli 9 kerroksessa, joten näkymät parvekkeelta oli kyllä huikeat.

Käytiin lauantaina x:n kanssa syömässä ja sitten suunnattiin hotellille. Hotellilla laitettiin yhdessä tarjottavat esille ja kerettiin pikku hetki siinä huilia ennen kuin ensimmäiset vieraat saapuivat.

Äitini oli hommannut meille tarjottavaksi mansikkakakun, voileipäkakun, pullaa ja keksejä sellaisesta pienestä leipomosta. Voin muuten sanoa, että oli hyvää! Loput tarjottavat ostin kaupasta, ihan vain turvallisuussyistä ettei nyt kenenkään ilta päättyisi ruokamyrkytykseen. Eli en siis kokannut mitään. 😀 Ystäväni teki myös munavoita ostamilleni karjalanpiirakoille, joten pääsin kyllä helpolla. Kiitos vaan äidille ja neiti H:lle. Juomana tarjoilin vieraille kuohuvaa.

Olin kutsunut paikalle lähipiirin ja onneksi suurin osa pääsi paikalle. Taas sai nauraa ihan vedet silmissä. Oli kivaa kun nyt sellaiset ystävät ketkä eivät aikaisemmin olleet toisiaan tavanneet saivat myös tutustua toisiinsa. Suurin osa ei myöskään ollut tavannut herra x:ää aikaisemmin, joten olihan se hyvä, että ennen lapsen syntymää myös x sai nimelleen kasvot. 🙂

Tällaiset illat tekee kyllä niin hyvää. Oon niin onnellinen mun ystävistä! Huhhuh mitä ihmisiä mulla on ympärillä.

En voi sanoin taas kuvailla miten ihana fiilis mulla oli juhlien jälkeen ja se euforia kaikesta siitä nauramisesta!

Kiitos ystäville ihanasta illasta ja muistamisista! Ootte vaan nin huippuja! <3 <3

Sunnuntaina päästiin nauttimaan x:n kanssa vielä hotelliaaiminen ja päivällä mentiin hänen perheensä luokse syömään. Oli ihan häkellyttävää, että hänen perheensäkin antoi minulle synttärilahjoja, vaikka olenkin aika tuoretapaus tässä perheessä. Ei voi olla muuta kuin kiitollinen. 🙂

Koko viikonloppu oli siis todella ihana!

 

Mitä Pelkään

”Pelko on kaikille ihmisille ja muille eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne” -Wikipedia

Tällä kertaa en kirjoita teille pelosta, joka aiheutuu ulkoisen vaaran havaitsemisesta vaan peloista, mitä mulla on elämää kohtaan.

Vaikka olenkin sellainen henkilö, joka ei ajattele asioita liikaa tai ylianalysoi, niin silti on asioita joita pelkään.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä enemmän minua on alkanut pelottaa esimerkiksi läheisteni kuolema. En voisi ajatella elämääni ilman omia vanhempia, sukulaisiani tai ystäviäni. Haluan jakaa elämäni heidän kanssaan niin pitkään kun on vain mahdollista.

Kuoleman pelko ylettyy myös omaan itseeni. Pelkään kuolevani liian aikaisin. Haluan vielä kokea, niin paljon asioita. Haluan naimisiin, perheen, jne. Haluan kokea myös sen elämän.

Mulla on myös aina ollut pelko, että menettäisin mun ystävät. En tiedä mistä se kumpuaa, mutta se on yksi mun suurimmista peloista. Ystävät merkitsevät mulle mielettömän paljon ja olisi ihan kauheaa jos minulla ei olisi heitä.

Pelkään jääväni yksin. Yksin elämisessä ei ole mitään kauheaa ja olenhan senkin kokenut ja jopa nauttinut siitä. Silti pitkällä tähtäimellä en haluaisi elää yksin, vaan haluan jakaa elämäni, niin ne hyvät kuin huonotkin asiat jonkun kanssa.

Onko teillä samoja pelkoja?