Joskus On Mentävä Alkuun Päästäkseen Eteenpäin

Tiedättekö sen tunteen, kun ei vaan jaksa, huvita, eikä kiinnosta? Mulla on ollut viikkoja todella saamaton olo omien treenien suhteen. Satunnaisia treenejä siellä täällä, mutta saattoi olla viikkojakin, etten edes miettinyt koko hommaa.

Tämä on ensimmäinen kerta oman elämäntaparemontin jälkeen, kun on tullut tällainen fiilis. Eli käytännössä motivaatio on ollut aivan nollissa. Monet kokevat tällaista esim. Fitness-kisojen jälkeen, mutta itse menin kisojen jälkeen jo seuraavana päivänä salille. Eli tämä on ollut itselle ihan ennenkuulumatonta.

Mun oma sali sijaitsee 2 minuutin kävelymatkan päässä meidän kotoa, mutta silti en ole saanut aikaiseksi lähteä treenaamaan. Huonoa omatuntoa en ole tästä potenut, koska sehän ei tilanteeseen auta sitten millään. Olen ennemminkin vain ihmetellyt, että mistä tämä voi johtua.

Tällä viikolla x ehdotti, että mitä jos menisinkin treenaamaan mun vanhalle kotisalille Vantaalle. Ajattelin, että voisinhan mä kokeilla treenata siellä ja katsoa miltä se treeni tuntuu tutuissa maisemissa. Treenasin mun vanhalla kotisalilla varmaan yli neljä vuotta 4-10 x viikossa. Salilla oli aikoinaan todella kiva kantisporukka ja yhteishenki oli ihan mahtava.

Kun astuin vanhalle kotisalille sisään, niin heti tuli todella hyvä fiilis. Ihan kuin kotiin olis tullut. Laitteet oli samoilla paikoilla ja kaikki oli niin tuttua. Todella paljon hyviä muistoja muistui mieleen.

Lämmittelin alkuun ja itse treeni koostui erkaumaa kuntouttavista liikkeistä sekä olkapäätreeni-liikkeistä. Ajattelin nyt alkuun aloittaa aika rauhallisesti. Eli otan erkaumaa kuntouttavia liikkeitä sekä aina yhden päälihasryhmän mitä treenaan loppuun. Sitten kun erkauma on kokonaan kuroutunut umpeen, niin voin ruveta treenaamaan normaalisti.

Treeni tuntui todella hyvältä! Oli koko ajan hyvä fiilis ja treenikin luisti. Uusin saman heti seuraavana päivänä. Taas keskustasta asti Vantaalle salille. Joo tiedän, että onhan tää ihan hullua, mutta tää nyt taitaa olla ainut tapa, miten saan treeneistä miellyttäviä. No eihän tätä tietenkään voi ikuisesti jatkaa, mutta nyt alkuun haluan treenata tuolla. Joku psyykkinen juttuhan tää on.

Tulin itse siihen tulokseen, että joskus sitä tosiaan on palattava sinne mistä tavallaan kaikki on saanut alkunsa, että pääsee taas eteenpäin. 

Onko teillä ollut salilakkoa?

Lue myös: Dieetti, elämäntapamuutos vai molemmat?

johannavaris

5 vastausta artikkeliin “Joskus On Mentävä Alkuun Päästäkseen Eteenpäin”

  1. Ihanaa että inspis on löytynyt! Ootteko paljon treenannut yhdessä x kanssa? Ootko jo hankkinut theolle vk haalarin tai talvivaatteet? Mitä aiot hankkia? Koska palaatkaan töihin?

    • Moikka! Olemme käyneet ennen Theoa x:n kanssa vain muutamia kertoja yhdessä treenaamassa. X tykkää käydä aamulla aikaisin ja mä taas päivällä. 🙂 En oo hankkinut vielä mitään syksy- tai talvivaatteita. Pitäisi kyllä alkaa hankkia. Pitäisi eka ottaa selvää, että mitä tän ikäinen ees tarvii. Palaan töihin tammikuussa. 🙂

  2. Kiva! 😊 jännittääkö töihin paluu? Tee oma postaus siitä jos jaksat 😊

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta