Vääryyden Huipentuma!

Täällä vappu vietettiin todella rauhallisissa merkeissä. Pääsin ajoissa töistä vappuaattona ja menin suoraan töistä kotiin päiväunille. Salitreeniä en vappuaattona uskaltanut vielä tehdä, koska selkä arasti edelleen. Päiväunien jälkeen olin muutaman tunnin taas hereillä ja menin uudelleen nukkumaan. 😀 Siinä siis mun vappu. Heh. Toisaalta se on ihan hyvä levätä silloin kun keho sitä vaatii ja nyt tosiaan selväst keho tätä vaati.

Vappupäivänä menin Herra A:n kanssa aamulenkille. Porukkaa ei ollut kyllä yhtään liikenteessä. Oli todella autiota. Mentiin se 45 minuuttia reipasta kävelyä tyhjällä vatsalla. Reippailun jälkeen söin aamupalan ja lähdin kahvittelemaan mun ystävän kanssa, jota en ollut pitkään aikaan nähnyt. Oltiin kahvilla Flamingossa ja juttua riitti! Kolme tuntia hurahti ohi alta aika yksikön! Sain nauraa vedet silmissä meidän jutuille! Oli ihan mielettömän ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa ja heittää aivot narikkaan vähäksi aikaa ja sosialisoitua. Ystävältä on kohta ilmestymässä uusi albumi. Suosittelen lämpimästä sen hommaamista kun se ilmestyy. Täältä voi käydä kuuntelemassa sämplerin levystä: https://soundcloud.com/themegaphonestate/the-megaphone-state-ghost

 Tässä myös heidän omat verkkosivut: http://www.megaphonestate.com/

 Kahvittelutuokion jälkeen menin ensimmäistä kertaa tällä viikolla salille. Selkä on edelleen arka, mutta halusin mennä kokeilemaan että miten se kestää treeniä. Menin Martinlaakson Fitness24Seveniin ja treenasin olkapäitä ja ojentajia. Tein yhden perussarjan olkapäille smithissä 5 x 8 toistoa, jonka jälkeen tein vielä viparit rest pausella 3 x 12 x 7 kg/käsi. Tän jälkeen siirryin supersarjoihin, joissa treenasin olkapäitä ja ojentajia mm. ranskalainen punnerrus, takaolkapäät seisten sekä rive-punnerrus ja ojentajat taljassa. Takaolkapäissä selkään vähän sattui mutta muuten pystyin treenaamaan ihan normaalisti. Luulin, että voimaa ois ollut enemmän nyt kun olen saanut huilata mutta tuntui että voimatasot ei ollut ihan normaalia tasoa. Toivotaan, että tää nyt lähtee taas tästä käyntiin.

 Illalla mun ystävä tuli meille yöksi ja koko ilta oli jotenkin koominen. Naurettiin vaan ihan hulluna koko ajan. Oli hauskoja ja ei niin hauskoja juttuja ja silti nauroin niin paljon että sattu jo ihan vatsa lihaksiin. Tälläset hetket tekee vaan niin hyvää!

 Tänään mulla oli herätys klo 4.40 ja lähdin aamulenkille. Puin toppavaatteet päälle, koska mittari näytti vähän pakkasta. Ketään ei ollut missään. Painoin taas menemään 45 minuuttia, jonka jälkeen menin kotiin aamupalalle ja sitten töihin. Tänään pääsen myös Suloon ja huomenna koutsin kuntotsekkiin! En malta odottaa!

 Ja ainiin Herra A aloitti elämänsä ensimmäisen dietin! Hänen ei oo koskaan tarvinnut laihduttaa. mutta nyt halusi kokeilla mitä laihduttaminen on ja mitä hänenkin vähäisen rasvakerroksen alta paljastuu. Noh…. Ensimmäisen päivän jälkeen vaaka näytti -1,8 kg!!!!! Tää on NIIIIN Väärin! En kestä!  😀 Toki ne on vaan nesteitä mutta silti!!! 😀

 Ihanaa viikonloppua!!

kuva 1

Mä ja mun ystävä pitkästä aikaa kahvilla! Pakotin hänet yhteis-selfieen. 😀

 

kuva 11

 

kuva 21

Vappupäivän lenkillä. 🙂

 

 kuva 3 

 kuva 2

kuva 4

Tänään aamulenkillä; treenihousut + toppahousut, fliisi, huppari ja toppataki sekä pipo ja asun kruunasi Viru Valge -juoksusukat. 😀 = Muodin edelläkävijäkö? ;D

 

 

 

 

Vieraileva Kirjoittaja: Neiti A

Vinkkasinkin aikaisemmassa kirjoituksessani, että joitain uusia tuulia blogiini on tulossa. Mietin, että miten voisin kehittää blogia eteenpäin ja nyt sitten blogiini tulee aina aika ajoin ”Vieraileva Kirjoittaja” –osio, jossa kirjoittajana toimii minun kirjoituksistani tuttu Neiti A.

Yksi tavoitteeni tällä on tietenkin se, että te saisitte lisää mielenkiintoista sisältöä ja eri näkökulmia samassa lajissa olevalta henkilöltä kuin  mitä itse harrastan. Mutta haluaisin tämän myös avaavan, että vaikka kaksi ihmistä harrastaa samaa yksilölajia jossa kilpaillaan yksilönä niin silti voidaan olla ystäviä keskenään ja tukea toinen toista.

Laji on todella rankka ja vaatii omistautumista ja kovaa työtä. Ainoastaan toinen samaa lajia harrastava voi aidosti tietää mitä toinen kokee tän kaiken keskellä. Voin sanoa, että vertaistuki on ollut mielettömän tärkeää jo tähän mennessä ja loppua kohti sen merkitys vain kasvaa. Sen takia olenkin niin onnellinen, että mä ja Neiti A ollaan tutustuttu. En ole pelkästään saanut vertaistukea, vinkkejä ja treenikaveria vaan koen, että olen saanut paljon enemmän… Olen saanut henkilön jonka kanssa voin rupatella puhelimessa ihan huomaamatta yli tunnin, ihmisen jonka kanssa voin nauraa koko sydämestä (voi sitä itseironian määrää), ihmisen joka tsemppaa kun usko omaan tekemiseen häilyy… Olen saanut Ystävän.

Saanen siis esitellä JohanOnFitneksen Vierailevan kirjoittajan Neiti A:n!

 

”Me and myself

Nimi: Anni Länsilahti

Ikä: 27

Asuinpaikka: Espoo

Harrastukset: Sali, ilmailu, tanssi

Tavoite: Bikini Fitness kilpailut syksyllä 2014

Tiimi: Team Fitfarm

Valmentaja: Jari ”Bull” Mentula

Taustani

Olen urheillut läpi elämäni, ja kasvanut suht kurinalaiseen arkeen. Ruokatottumukset eivät välttämättä olleet niin terveelliset kun voisi toivoa. Olen ollut se tyttö joka tilaa ravintolassa ceasar salaatin ja liikkuu aerobisesti tuntikausia…. ei näin. Söin todella vähän kulutukseen nähden, joten kuntokin oli ja pysyi todella hoikkana.

Balettia tanssin jo ennen kouluun menoa. Tanssin 7 vuotta Vantaan lapsibaletissa, ja treenejä kyllä mahtui viikkoon kiitettävästi. Baletti alkoi olemaan melko totista touhua kun näytöksiä alkoi olemaan jo hyvinkin tiiviisti. Samaan aikaan perheeni muut naiset olivat innostuneet ratsastuksesta, joten päätin itsekin keskittyä täyspainoisesti ratsastukseen. Tanssi jäi harrastepohjalle päälajin varjoon, ja on nykyäänkin satunnaista.

Ratsastus itselläni alkoi tasan tarkkaan sen vuoksi että muut perheestä harrasti. Pian harrastus menikin jo kilpailutasolle. Kilpailin muutaman vuoden hyvin aktiivisesti alue tasolla esteratsastuksessa. Halusin aina keskittyä yhteen lajiin kunnolla sillä olen erittäin kilpailuhenkinen. Kymmenet ruusukkeet ja palkinnot kertovat perheen hyvästä menestyksestä kilpailuissa. Tuli pari kilpailua käytyä ulkomaillakin.

Iän myötä alkoi heppatyttö kaipaamaan uutta lajia ja lisää vauhtia. 17 vuotiaana meninkin sitten malmin lentokentälle ja ilmoittauduin hyppykurssille. Samaan aikaan ajoin moottoripyöräkortinkin XD. Perheeni harrastaa ilmailua, ja olen viettänyt monta kesää lapsuudestani lentokentillä, oli hyppääminen aina ollut mielessä. Laskuvarjourheilu saikin sitten alkunsa. Lajin parissa ehdin pyöriä monta vuotta, kunnes ajauduin jälleen kilpailun pariin. Tällä kertaa kyseessä oli joukkue laji ja kilpailimme Sm-tasolla.

Taivaalta salille… Miten sitten ajauduin fitneksen pariin? Mielestäni lajin pariin on oikeastaan hyvin helppoa ajautua nykypäivänä, kun kyseessä on melkoinen buumi. Omalta kohdalta asiaan vaikutti hyvin paljon se, että oman peruskunnon piti olla hyvä jotta pystyi kilpailemaan laskuvarjourheilussa. Joten pidin omaa kuntoani yllä hyödyntämällä kuntosalien ryhmäliikuntatunteja, sekä juosten puolimaratoneja. Koska olin alalla töissä, tuli kilpailuja seurattua sivusilmällä paljon.

2012 kauden päätteeksi päätimme laittaa hyppyjoukkueen taulle, joten aloin todenteolla tutustumaan salitreenaamiseen. Olen aina ollut kiinnostunut urheilusta, ravinnosta, ja kehonhuollosta. Siitä, miten niitä yhdistää oikein parhaan mahdollisen kehityksen saavuttaakseen. Päätin vuodenvaihteessa että haluan pistää itseni elämäni kuntoon, voida paremmin, sekä oppia vielä enemmän tuloshakuisesta treenaamisesta. Uppouduin aiheeseen, luin ummet ja lammet netistä ja kirjoista, ja pian ymmärsinkin etten voi mitenkään soveltaa kaikkea tätä tietoa juuri omalle kohdalle ilman alan ammattilaista. Kysehän tänä päivänä ei ole enää tiedonpuutteesta vaan siitä miten sitä tietoa soveltaa omalla kohdalla.

Keväällä 2013 osallistuin Fitfarmin nettivalmennukseen. Melko nopeasti kanssatreenaavat tytöt alkoivat kommentoimaan että minun kannattaisi kilpailla biksussa…. jaa minä vai? kilpailla 😀 ? Omalla kohdallani harrastukset harvoin jää vain siihen harraste tasolle, joten ajattelu kilpailusta alkoikin kiehtomaan. Tampereella käytyäni myös Fitfarmia luotsaavan Jutan kommentit tukivat muita tyttöjä, joten tästä rohkaistuneena päätin laittaa hakemuksen Fitfarmin kilpailuvalmennukseen. En sanoisi että tekisin kilpailusta numeroa tai että olisin kilpailuissa huomion vuoksi, vaan siksi että omalla kohdalla vaan motivaatio ja asenne on täysin eri kun on kovat tavoitteet asetettu. Jos en kilpailisi niin voisi olla että tuo sunnuntai treeni jäisi ensimmäisenä pois 😉 …

Jumppapirkko tapaa Ikilaihduttajan

No miten me sitten Johkun kanssa tavattiin? Mehän ollaan pyöritty ihan samoilla alueilla mutta fitneksen parissa vasta törmättiin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä että bongasin Johannan meidän valmennusryhmän sivuilta facebookissa ja aloin pommittaa kaiken maailman kysymyksillä, koskien kisavalmennukseen kuuluvia ruokavalioita ja treenejä siinä toivossa että tutustuisi kisasiskoihin. Aika nopeasti päästiinkin samalle aaltopituudelle ja huomattiin tulevamme hyvin juttuun. Vaikka meillä on niin erilaiset taustat tanssia lukuun ottamatta, on molemmilla hyvin samanlainen asenne treenaamista ja kilpailua kohtaan. Ja omasta mielestäni tämän ikilaihduttajan kuoren alla on rautaisaa asennetta ja tahdonvoimaa. Pt päivillä Tampereella tapasimme ensimmäistä kertaa syksyllä, ja sen jälkeen ollaankin treenattu viikottain yhdessä. Pidän erilaisuudesta ja siitä että ihminen uskaltaa olla oma itsensä. Aitous ja jokseenkin häiriintynyt huumori yhdistää meitä juuri oikealla tavalla 😉

Neiti A….”

 

untitled