Vieraileva Kirjoittaja: Neiti A

Vinkkasinkin aikaisemmassa kirjoituksessani, että joitain uusia tuulia blogiini on tulossa. Mietin, että miten voisin kehittää blogia eteenpäin ja nyt sitten blogiini tulee aina aika ajoin ”Vieraileva Kirjoittaja” –osio, jossa kirjoittajana toimii minun kirjoituksistani tuttu Neiti A.

Yksi tavoitteeni tällä on tietenkin se, että te saisitte lisää mielenkiintoista sisältöä ja eri näkökulmia samassa lajissa olevalta henkilöltä kuin  mitä itse harrastan. Mutta haluaisin tämän myös avaavan, että vaikka kaksi ihmistä harrastaa samaa yksilölajia jossa kilpaillaan yksilönä niin silti voidaan olla ystäviä keskenään ja tukea toinen toista.

Laji on todella rankka ja vaatii omistautumista ja kovaa työtä. Ainoastaan toinen samaa lajia harrastava voi aidosti tietää mitä toinen kokee tän kaiken keskellä. Voin sanoa, että vertaistuki on ollut mielettömän tärkeää jo tähän mennessä ja loppua kohti sen merkitys vain kasvaa. Sen takia olenkin niin onnellinen, että mä ja Neiti A ollaan tutustuttu. En ole pelkästään saanut vertaistukea, vinkkejä ja treenikaveria vaan koen, että olen saanut paljon enemmän… Olen saanut henkilön jonka kanssa voin rupatella puhelimessa ihan huomaamatta yli tunnin, ihmisen jonka kanssa voin nauraa koko sydämestä (voi sitä itseironian määrää), ihmisen joka tsemppaa kun usko omaan tekemiseen häilyy… Olen saanut Ystävän.

Saanen siis esitellä JohanOnFitneksen Vierailevan kirjoittajan Neiti A:n!

 

”Me and myself

Nimi: Anni Länsilahti

Ikä: 27

Asuinpaikka: Espoo

Harrastukset: Sali, ilmailu, tanssi

Tavoite: Bikini Fitness kilpailut syksyllä 2014

Tiimi: Team Fitfarm

Valmentaja: Jari ”Bull” Mentula

Taustani

Olen urheillut läpi elämäni, ja kasvanut suht kurinalaiseen arkeen. Ruokatottumukset eivät välttämättä olleet niin terveelliset kun voisi toivoa. Olen ollut se tyttö joka tilaa ravintolassa ceasar salaatin ja liikkuu aerobisesti tuntikausia…. ei näin. Söin todella vähän kulutukseen nähden, joten kuntokin oli ja pysyi todella hoikkana.

Balettia tanssin jo ennen kouluun menoa. Tanssin 7 vuotta Vantaan lapsibaletissa, ja treenejä kyllä mahtui viikkoon kiitettävästi. Baletti alkoi olemaan melko totista touhua kun näytöksiä alkoi olemaan jo hyvinkin tiiviisti. Samaan aikaan perheeni muut naiset olivat innostuneet ratsastuksesta, joten päätin itsekin keskittyä täyspainoisesti ratsastukseen. Tanssi jäi harrastepohjalle päälajin varjoon, ja on nykyäänkin satunnaista.

Ratsastus itselläni alkoi tasan tarkkaan sen vuoksi että muut perheestä harrasti. Pian harrastus menikin jo kilpailutasolle. Kilpailin muutaman vuoden hyvin aktiivisesti alue tasolla esteratsastuksessa. Halusin aina keskittyä yhteen lajiin kunnolla sillä olen erittäin kilpailuhenkinen. Kymmenet ruusukkeet ja palkinnot kertovat perheen hyvästä menestyksestä kilpailuissa. Tuli pari kilpailua käytyä ulkomaillakin.

Iän myötä alkoi heppatyttö kaipaamaan uutta lajia ja lisää vauhtia. 17 vuotiaana meninkin sitten malmin lentokentälle ja ilmoittauduin hyppykurssille. Samaan aikaan ajoin moottoripyöräkortinkin XD. Perheeni harrastaa ilmailua, ja olen viettänyt monta kesää lapsuudestani lentokentillä, oli hyppääminen aina ollut mielessä. Laskuvarjourheilu saikin sitten alkunsa. Lajin parissa ehdin pyöriä monta vuotta, kunnes ajauduin jälleen kilpailun pariin. Tällä kertaa kyseessä oli joukkue laji ja kilpailimme Sm-tasolla.

Taivaalta salille… Miten sitten ajauduin fitneksen pariin? Mielestäni lajin pariin on oikeastaan hyvin helppoa ajautua nykypäivänä, kun kyseessä on melkoinen buumi. Omalta kohdalta asiaan vaikutti hyvin paljon se, että oman peruskunnon piti olla hyvä jotta pystyi kilpailemaan laskuvarjourheilussa. Joten pidin omaa kuntoani yllä hyödyntämällä kuntosalien ryhmäliikuntatunteja, sekä juosten puolimaratoneja. Koska olin alalla töissä, tuli kilpailuja seurattua sivusilmällä paljon.

2012 kauden päätteeksi päätimme laittaa hyppyjoukkueen taulle, joten aloin todenteolla tutustumaan salitreenaamiseen. Olen aina ollut kiinnostunut urheilusta, ravinnosta, ja kehonhuollosta. Siitä, miten niitä yhdistää oikein parhaan mahdollisen kehityksen saavuttaakseen. Päätin vuodenvaihteessa että haluan pistää itseni elämäni kuntoon, voida paremmin, sekä oppia vielä enemmän tuloshakuisesta treenaamisesta. Uppouduin aiheeseen, luin ummet ja lammet netistä ja kirjoista, ja pian ymmärsinkin etten voi mitenkään soveltaa kaikkea tätä tietoa juuri omalle kohdalle ilman alan ammattilaista. Kysehän tänä päivänä ei ole enää tiedonpuutteesta vaan siitä miten sitä tietoa soveltaa omalla kohdalla.

Keväällä 2013 osallistuin Fitfarmin nettivalmennukseen. Melko nopeasti kanssatreenaavat tytöt alkoivat kommentoimaan että minun kannattaisi kilpailla biksussa…. jaa minä vai? kilpailla 😀 ? Omalla kohdallani harrastukset harvoin jää vain siihen harraste tasolle, joten ajattelu kilpailusta alkoikin kiehtomaan. Tampereella käytyäni myös Fitfarmia luotsaavan Jutan kommentit tukivat muita tyttöjä, joten tästä rohkaistuneena päätin laittaa hakemuksen Fitfarmin kilpailuvalmennukseen. En sanoisi että tekisin kilpailusta numeroa tai että olisin kilpailuissa huomion vuoksi, vaan siksi että omalla kohdalla vaan motivaatio ja asenne on täysin eri kun on kovat tavoitteet asetettu. Jos en kilpailisi niin voisi olla että tuo sunnuntai treeni jäisi ensimmäisenä pois 😉 …

Jumppapirkko tapaa Ikilaihduttajan

No miten me sitten Johkun kanssa tavattiin? Mehän ollaan pyöritty ihan samoilla alueilla mutta fitneksen parissa vasta törmättiin. Kaikki alkoi oikeastaan siitä että bongasin Johannan meidän valmennusryhmän sivuilta facebookissa ja aloin pommittaa kaiken maailman kysymyksillä, koskien kisavalmennukseen kuuluvia ruokavalioita ja treenejä siinä toivossa että tutustuisi kisasiskoihin. Aika nopeasti päästiinkin samalle aaltopituudelle ja huomattiin tulevamme hyvin juttuun. Vaikka meillä on niin erilaiset taustat tanssia lukuun ottamatta, on molemmilla hyvin samanlainen asenne treenaamista ja kilpailua kohtaan. Ja omasta mielestäni tämän ikilaihduttajan kuoren alla on rautaisaa asennetta ja tahdonvoimaa. Pt päivillä Tampereella tapasimme ensimmäistä kertaa syksyllä, ja sen jälkeen ollaankin treenattu viikottain yhdessä. Pidän erilaisuudesta ja siitä että ihminen uskaltaa olla oma itsensä. Aitous ja jokseenkin häiriintynyt huumori yhdistää meitä juuri oikealla tavalla 😉

Neiti A….”

 

untitled

 

 

Viikon Kuulumisia

Tällä viikolla on ollut kyllä ihanat ilmat! Saan auringosta niin paljon energiaa ja hyvää mieltä!

Tää viikko mennyt jotenkin tosi nopeasti kun toi maanantai oli vapaa. Keskiviikkona kävin illalla treenaamassa. Mulla oli Olkapää/ojentajapäivä. Ohjelmaan kuului olkapäille mm. pystypunnerrus, vipunostot, takaolkapäät ja ojentajille ranskalainen punnerrus sekä ojentajat taljassa. Pystypunnerruksen tein 5 sarjalla mutta toistoja vain n. 8 per sarja ja loput oli sitten taas pumppauksia supersarjoina ja perussarjoilla mutta rest pausella. Pumppauksien toistomäärät oli siinä 15-20 luokkaa. Eli aika kuluttavaa treeniä.

Torstaina en päässyt töihin kun viisauden hammas oireili ja söinkin koko päivän buranaa. Onneksi päivän mittaa kipu hellitti ja pääsin jopa illalla treenaamaan pt:n kanssa. Mulla oli etureisi/vatsa-päivä. Harmi vaan että polvet taas reistaili kesken treenin ja jouduttiin jättämään reisitreeni kesken ja keskityttiinkin vain vatsoihin. Kerkesin etureisille tehdä jalan ojennuksen laitteessa pidoilla 4 x 15, 4-5 sarjaa kyykkyjä smithissä kapealla jalka-asennolla sekä jalkaprässissä kapealla jalka-asennolla 3 x 30 toistoa. Vatsoille tehtiin triplasarjana kolme eri liikettä joita jokaista tehtiin 20 toistoa ja kierroksia oli kolme. Pt uhkaili että seuraavalla kerralla kun tehdään etureidet niin tehdään pelkästään jalkaprässiä (siinä ei polviin sattunut) ja tehdään 100 sarjoja koko tunti. 😀 Toivon koko sydämmestä, että tämä oli vain vitsi. 😀

Eilen aamulla kävin lenkillä. ”Mukava” oli taas herätä klo 04.40. Tyhjällä vatsalla menin 45 minuuttia. Lenkiltä suoraan kotiin ja sieltä sitten töihin.

Työpäivän jälkeen mulla oli taas hemmotteluhetki! Pääsin Hairspottiin kaunistumaan. Tukka alkoi olemaan siinä kunnossa, että se kaipasi hieman vaalennusta ja latvojen leikkuuta. Multa värjättiin tyvi ja laitettiin hopeahoitoaineitta latvoisin niin, että saatiin taitettua keltaisuutta pois. Mun tukka taittaa tosi helposti keltaiseen ja itse taas haluaisin että se ois ns. puhtaan värinen. Lopuksi leikattiin kuivimmat latvat pois. Tukasta tuli Super hyvä! Oon tosi tyytyväinen! Kiitos Hairspot!

Tänään aamu alkoi myös aamulenkillä ja tänään mulla on myös työpäivä. Töiden jälkeen aion mennä pitkästä aikaa treenaamaan Satsiin. 🙂

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

 

kuva 1

Aamulenkkimaisemaa.

 

kuva 2

Tukka ennen Hairspotin käsittelyä.

 

kuva 4

Tukka Hairspotin käsittelyn jälkeen.

 

kuva 3

Päivällinen syötiin kampaajalla. Omat vaa’at oli tietty mukana. 😀

 

kuva 5

Työasua.