Terveellinen Ja Simppeli Ruokavalio

Terveellinen ruokavalio on mun mielestä todella yksinkertainen. Siinä ei tarvitse kikkailla ja kauheasti miettiä.

Terveellisen ruokavalion perusta on monipuolisuus; syödään kasviksia, proteiinin lähteitä ja hyviä rasvoja. Tähän voi lisätä vaikka tuoreita marjoja ja sopivissa määrin hedelmiä. Kermakastikkeet kannattaa suosiolla jättää vaikka viikonlopun kohokohtiin. Kastikkeita voi myös tehdä terveelliseksi, mutta toki niiden maku ei ehkä vedä sitten vertoja aikaisemmin totuttuihin kastikkeisiin.

Monipuolista ruokaa kohtuudella. Annoskokoihin kannattaa kiinnittää huomiota! Niiden ei tulisi olla liian suuria tai liian pieniä. Yhä useammin törmään itse siihen, että ihmiset syövät aivan liian vähän.

Päivässä olisi hyvä olla selkeä ateriarytmi. Olisi hyvä, jos aterioita olisi päivän aikana viisi; aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Näin aineenvaihdunta pysyy koko ajan käynnissä ja nälkäkin pysyy kurissa.

Muistakaa juoda vettä. Harva ihminen oikeasti juo vettä sen 2 l päivässä, mutta siihen tulisi pyrkiä. Veden juonti tekee hyvää koko elimistölle.

Herkutella saa! En missään nimessä suosittele totaalikieltäytymistä mistään. Viikossa voi olla yksi ns. vapaampi päivä, kunhan sekin pysyy kohtuudessa. Tai joillekin sopii se, että syö herkun muutaman kerran viikossa, ilman erillistä ”herkkupäivää”. Toki jos haluaa laihduttaa, niin asia on sitten aivan eri, mutta normaalissa arjessa herkuttelu silloin tällöin ei haittaa.

Tässä on esimerkki yhdestä omasta päivästäni: 

Aamupala

  • Kaurapuuro
  • Kananmunan valkuaisia ja 2 kokonaista kananmunaa
  • Pieni lautasellinen tuoreita mustikoita ja mansikoita

Lounas

  • Kanasalaatti
  • oliiviöljyä
  • Riisikakkuja

Välipala

  • Probud-proteiinivanukas

Päivällinen

  • Kotitekoista spagettikastiketta; naudan jauhelihaa 10% rasvaa, täysjyvä spagettia
  • Vihersalaattia

Iltapala

  • Skyr
  • Lautasellinen marjoja

 

Kuvat: Katri Gruner

 

 

Menettämisen Pelko

Menettämisen pelko on asia mitä varmasti moni ihminen joutuu jossain elämänsä vaiheessa käsittelemään. Joillakin pelko voi tuhota jopa parisuhteen.

Kun muistelen omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin menettämisen pelko on ollut jo silloin läsnä. Poikaystävät eivät tuolloin olleet vielä kuvioissa mukana, mutta sama pelko on ilmennyt ystävyys-suhteissa. Muistan miten rintaa puristi ja ahdisti, jos joku ystävä halusikin leikkiä kahdestaan jonkun toisen kanssa.

Kyseinen pelko muokkasi myös omaa käyttäytymistä varsinkin ystävien seurassa; suunnaton miellyttämisen tarve. Tämähän myös näkyi ihan omassa vaatetyylissä, joka muokkaantui sitä mukaa miten ystäväpiirikin. Miellyttämisen tarve on onneksi hälventynyt vuosien saatossa.

Nyt aikuisiällä olen päässyt koko ajan enemmän ja enemmän eteenpäin asian kanssa. Toki aikoinaan tämä vaivasi myös omaa parisuhdetta, mutta nykyisin olen oppinut kokonaan uuden ajatustavan. Tällä hetkellä uskon, että asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen. Turha sitä on ennakkoon murehtia ja pelätä. Luotan myös herra x:ään 110 %, jonka takia kyseistä pelkoa ei ole ollut suhteessamme ollenkaan.

Oudointa on, että pelko ilmenee tänä päivänäkin vielä ystävien kohdalla. Vaikka mulla on sydänystäviä kahdenkymmenen ja kymmenenkin vuoden takaa, niin silti sydän jättää lyönnin välistä, jos viesteihin ei heti vastata tai jos näkeminen venyy. Hauskintahan tässä on se, että itse en ikinä vastaa viesteihin heti. 😀 Tiedän kyllä järjellä ettei ystävät vain yhtä äkkiä katoa, mutta nuoruudesta tuttu fiilis puskee vain läpi. Varmaan tämän takia haluan myös nähdä ystäviä niin paljon. He vaan ovat niin iso osa mun elämää. <3

En yhtään tiedä mistä koko pelko on alunperin lähtöisin. En ole lapsena menettänyt ystävää ja aina mulla on ollut kavereita ja ystäviä. En tiedä onko sillä ollut merkitystä kun oma mummini menehtyi kun olin neljä vuotias. Olin kuulema ollut hyvin läheinen hänen kanssaan. Voihan olla, että se on jättänyt alitajuntaan jonkun jäljen.

Theon syntymän jälkeen pelkotilat ovat välillä menneet ihan uusiin atmosfääreihin, varsinkin äitiyden alkumetreillä. Kauhea pelko, jos Theolle kävisi jotain. Sitä ei pysty edes kuvailemaan miten rakas se oma lapsi on. Ei olisi asiaa mitä en hänen puolestaan tekisi.

Kuvat: Katri Gruner

Oletteko te kokeneet menettämisen pelkoa?