Tiimipäivä ja Kuntotsekki

Perjantaina jouduin jättäytymään taas töistä pois, koska vatsa oli vaan taas niin kipeä. Kävin perjantaina myös lekurissa, mutta sain vaan ihan perusneuvoja eli maitohappobakteereita, vatsahapposalpaajia sekä ruokaneuvoja. Lääkäri kielsi nyt syömästä mitään hapanta ja maitotuotteita joten maitorahkan sijaan oon nyt syönyt kananmunan valkuaista.

Perjantaina illalla näytti vielä aika epätoivoselta ja mietinkin, että pääsenkö lähtemään lauantaina Fitfarmin tiimipäiville. Heräsin lauantaina jo kuuden maissa ja silloin oli yli 2 h lähtöön aikaa. Halusin herätä ajoissa, jotta näen, että onko vatsa kipeä vai ei. Söin aamupalan ja tunnustelin vähän oloa ja se oli parempi kuin perjantaina, joten ajattelin, että otetaan nyt riski ja lähdetään tiimipäiville.

Meillä starttas kyyti Myyrmäestä klo 8.30 ja lähdettiin kimppakyydillä kohti Tamperetta. Kuskina oli Ihana Anni, joka myös treenaa samoihin kisoihin sekä aina hauskaa seuraa oleva Inkeri, joka treenaa Bf-kisoihin ja meidän kisajuttuja hyvinkin kestävä Hanna-Riika. 🙂 Matkat meni tässä seurassa niin nopeasti kun oli niin paljon juteltavaa ja sai kyllä myös nauraakin. 😀

Kun päästiin Tampereelle mentiin eka Biancanevelle ja sieltähän mukaan lähti uudet kisakengät. Pidin tosi paljon jo kesällä ostamistani mutta ne ei ole mennyt nilkan ympäri ja mun jalka on semmoisen muotoinen, että se kenkä ei pysy mun jalassa kunnolla. Nyt sitten ostin sellaiset kengät jotka menee kokonaan nilkan ympäri ja korkoakin on muutama sentti enemmän kuin aikaisemmissa.

Tästä matka jatkui Wolfille ja siellä oli tiedossa ihan ekana kuntotsekki niin mun valmentajan Jarin kanssa kuin Samulinkin. Samuli on IFBB tuomari ja hänen mielipide on mulle tosi tärkeä oman valmentajan lisäksi. Mua aina jännittää ihan mielettömästi mennä kuntotsekkiin noilla tiimipäivillä. Paljon enemmän kuin jos näkisin pelkän oman valmentajan. En yhtään tiedä miksi oon niin jännittynyt ja en osaa yhtään hallita sitä.

Kun pääsin taas huoneeseen jossa molemmat herrat oli niin tärisin ihan mieletömästi. Paljon enemmän kuin aikaisemmin. Mua hävetti niin paljon kun  en vaan saanu sitä tärinää loppumaan. Sitten kun riisuin sinä vaatteet ja otin etuposen niin mun jalka vaan tärisi kuin haavan lehti. Mielessä ei pyöriny mikään muu kuin, että pliiis lopeta tää tärinä! Samuli huomas tän ja sanoi, että sua taitaa jännittää tosi paljon. Mä vastasin rehellisesti että kyllä jännittää ja paljon ja aina. En mahda sille yhtään mitään. Valmentaja ja Samuli molemmat naurahti ettei heitä tarvitse jännittää.

(Noh Tiedän, mutta en mahda sille mitään. 😀 Ja jos joku nyt miettii että miten mä ikinä pääsen sinne lavalle ku jännitän näin paljon, niin eihän mua siinä vaheessa ihan näin paljoa jännitä, toivottavasti… koska oon elämäni kunnossa. :)) Nyt vaan oon niin epävarma vielä itestäni ni se lisää jännitystä.)

Samuli katsoi kaikki poset ja sitten kun puin päälle niin hän antoi mulle palautetta. Hän sanoi että matkaahan ja työtä on vielä paljon, jonka tietenkin tiesin.. Mutta hän sanoi ettei epäile hetkeäkään ettenkö olisi syksyllä lavalla kunnossa. Tää tietenkin merkitsi mulle todella paljon! Hän sanoi, että mulla on hyvä hartialinja. Olkapäät ja selkä on hyvän malliset. Mulla on kuulema hyvin tasapainoinen kroppa, josta olin tietenkin tyytyväinen. Eli tällä hän tarkoitti että mulla ei ole ala- tai yläpainotteisuutta vaan yläkroppa on alakropan kanssa samaa paria. Eli itse voisin todeta vielä tässä vaiheessa että rasvaa on siis tasapuolisesti joka paikassa. 😀 Samulikin sanoi, että kisadietti kannattaa aloittaa ajoissa, jotta on sitten pelivaraa ja siihen valmentajanikin vastasi että näin me ollaan sovittu. Sanoinkin että huhtikuussa sehän jo alkaa. Sitten valmentaja sanoi, että mun pitää nyt vaan keskittyä todella paljon treeneihin ja lopettaa murehtimen ja stressaaminen ja Samulikin sanoi että mun pitää oikeasti luottaa mun valmentajaan. Tästä tuli hieman Dejavu, koska täsmälleen samat sanat kuulin viimeksi ja hoksasin että nyt on oikeasti pakko vaan lakata stressaaminen. Valmentaja sanoi, että mun pitää jättää miettiminen hänelle se on hänen työnsä ja siitähän mä hänelle maksan. Hän myös sanoi että kun päästään valmennussuhteessa pidemmälle ja mäkin opin tuntemaan hänet paremmin niin opin myös luottamaan häneen ja tietämään mitä hän tietyillä asioilla tarkoittaa jne. Oli tosi hyvä tapaaminen! 🙂

Tapaamisen jälkeen mulla alkoi heti yhteistreenit ja menin treenaamaan olkapäitä Bettinan ja Villen ryhmään. Tehtiin kiertoharjoittelulla kahdeksan liikettä aina 1 minuutin ajan ja kierroksia taisi olla yhteensä neljä, jos oikein muista.

Lauantain treeni:

Kiertoharjoitteluna seuraavat liikkeet putkeen. Yksi liike kesti 1 minuutin. Suluissa kunkin kierroksen painot)

  • Vipunostoina; sivulle, eteen, ylös, pumppaus ja samaa reittiä takaisin (2 kg/käsi, 2,5 kg/käsi, 2,5 kg/käsi, 2 kg/käsi)
  • Pystypunnerrus kp (10 kg /käsi, 3 x 5 kg/käsi)
  • Vipunostot sivulle ( 2 x 5 kg/käsi, 2 x 4 kg/käsi)
  • Vipunostot eteen (3 x 4 kg/käsi, 2,5 kg/käsi)
  • Vipunostot taakse ( 4 x 4 kg/käsi)
  • Pumppauksena tanko pään yli; eteen ja taakse (pelkkä tanko, 10-12kg)
  • Etuolkapäät maaten taljassa (4 x 15 kg)
  • Pystysoutu leveällä otteella (en tiedä painoa)

Mentiin siis neljä kierrosta ja jokaisen kierroksen välissä oli muutaman minuutin tauko.

Bettina ja Ville veti treenit todella hyvin. Bettina tsemppas ja autto mua liikkeissä niin että sain vietyä ne kyllä ihan totaalisen loppuun. Huhhuh! Kiitos vaan Bettinalle! Oli todella hyvä treeni ja olkapäät oli ihan mukavassa pumpissa treenin jälkeen. 🙂

Treenien aikana mulla vähän palas toi vatsakipu ja sen takia en uskaltanu kauheesti juoda vettä ja päivällisenkin uskaltauduin syömään vasta posetreenien jälkeen. Treenien jälkeen mua vähän huippas koska oli varmasti vähän neste hukkaa.

Treenien jälkeen oli sitten posetreenien aika ja meitä olikin iso mimmilauma harjoittelemassa bikini fitness -poseerauksia. Paikalla oli jo kisanneita, tulevia kevään kisaajia sekä syksyn kisaajia. Mallia oli näyttämässä mm. Henriikka Klemetti sekä Lotta Jänne. Molemmat aivan mielettömiä! Niin ulkonäöllisesti kuin koko olemus lavakävelyineen ja poseineen! Tuijotin molempia suu auki. Kun katsoin Lottaa niin kuiskasin vaan kaverille, että en oo eläessäni nähnyt niin täydellistä ihoa! Henriikankin kroppa oli aivan virheetön ja ne poseasennot oli täydellisiä. MÄKIN HALUUN! 😀

Kyselin vähän kuulumisia muutamalta nyt kevään kisaajalta ja ne oli niin pirtsakoita ja ystävällisiä ja jakoivat kuulumisiaan mielellään! Imin heistä aika moisen annoksen positiivista energiaa. Mulle tuli tosi hyvä mieli kun yksi kevään kisaajista mulla sanoi, että vähänkö sä tuut olee syksyllä hyvässä kunnossa kun nyt on sitä mistä sitä lihasta voi rakentaa ja aikaakin on vielä muutama kuukausi kisadiettiin. 🙂  He auttoivat mua myös muutamassa poseasennossa ja kun tuskailin, niin yksi totes vaan, että Hei ei hänenkään asennot näyttäneet hyvältä offilla. 🙂 Se on jännä miten iso merkitys yhden tuntemattoman ihmisen lauseella voi olla. Vitsi kun kaikki olisi näin positiivisia ja iloisia!

Posettelujen jälkeen syötiin vielä eväät ja sitten lähdettiin ajelemaan takaisin kotiin.

Yleisiä fiiliksiä päivästä voisin sanoa, että oli huippu reissu ja opin taas tosi paljon ja sain tsemppiä treenaamiseen ja omaan tekemiseen. Se mikä mua ehkä vähän harmittaa on se kun oon itse aika ujo tai en tiedä onko ujokaa oikea sana vaan ehkä enemmänkin varautunut ja en jostain syystä osaa tai uskalla lähestyä luonnollisesti uusia ihmisiä niin en kauheasti pääse juttelemaan muiden kisaajien kanssa. Monella muullakin on varmasti samoja ”lähestymisongelmia” ja tän takia syntyy tietenkin kuppikuntia. Onhan se helpompaa olla siinä niiden henkilöiden kanssa jonka kanssa on esim. matkustanut jne. Itse teen juurikin aina näin. Noh ehkäpä pääsen vaihtamaan kuulumisia muiden kisaajien kanssa mitä pidemmälle projektissa mennään ja mitä useammin nähdään. Nämä kumminkin oli mullakin vasta toiset pt-päivät Tampereella. 🙂 En tiedä onko sitten myös joillakin mielessä se, että mehän kumminkin ollaan kilpailijoita keskenään, vaikka kisataankin samassa tiimissä. Voi olla, että jotkut ei edes halua vaihtaa kuulumisia tai tutustua koska eihän se tietenkään ole välttämätöntä. Itse ainakin ajattelen niin, että ihan sama jos joku kisaa mun kanssa samassa kisassa ja samassa pituusluokassa. Se että vaihdetaan kuulumisia ja vertaistukea ei kumminkaan mun mielestä vaikuta siihen omaan kuntoon. Jokainen varmasti tekee parhaansa ja toiset voittaa ja toiset ei. Itse en ainakaan usko, että sillä on negatiivista merkitystä omiin kisoihin, että onko ystävystynyt kanassakilpailijoiden kanssa. 🙂 Mutta asiasta on varmasti yhtä monta näkökulmaa kun on ihmistäkin. 🙂

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

 

77 mv2

 

tavarat

Mukana oli treenilaukku ja eväät.

 

kengät

Uudet kisakengät!

 

selkä 

 

 

sivu

Off-kuntoa.

 

etu

Off-kuntoa. Vatsa ja reidet on suurin ongelma kohta mutta onneks reisissä rasvankin alta vähän näkyy lihaksen muotoa.

 

treeni

Kuvaa treeneistä Wolfilla.

 

Kuva 32

2010 vs 2013 / Löysin valokuvan ja laitoin vertailun vuoksi joulukuussa otetun kuvan. Oon ollut aika moinen pötikkä aikasemmin vaikka vieläkin tuota rasvaa toki kehossa on. 🙂

 

 

Vuoden ensimmäinen kuntotsekki

Perjantaina pääsin töiden jälkeen salile tekemään viikon ensimmäistä intervallia. Polven kanssa edelleen ongelmia, joten olin hieman skeptinen miten se oikein kestää treeniä. Sain onneksi mentyä 15 min intervallia crossarilla ennen kuin polvi sanoi taas itsensä irti. Tein tuon päälle vähän ”jumppaa”, jottei salille meno ois ollu ihan turha. Jumppana tein mm selkiä ja olkapäitä.


Tänään herätyskello herätti yhdeksän maissa ja aamun otin tuttuun tapaan taas ihan rauhassa. Yhdeltätoista lähdin ystävän kanssa Tamperetta kohti ajelemaan. Mulla oli päivällä tapaaminen valmentajan kanssa, tarkemmin sanottua oli taas kuntotsekin aika. Ystävä lähti vaan huvikseen mukaan. 🙂


Mua jännitti taas aika paljon. Ihan outoa vaikka valmentajaa oon jo useasti nähny niin silti mua aina jännittää sinne mennä. Olo on ollu koko viikon tosi turvonnut ja en ollut mitenkään sinut taas ajatuksen kanssa, että joudun bikineissä koutsille kroppaani esittelemään. 

Valmentajan tapaaminen meni tosi hyvin ja mulla oli taas liuta kysymyksiä joihin sain tottakai vastaukset. Valmentaja totes, että kyllä edistystä on tapahtunut ja itse pyysin että voidaanko nyt keskittyä alakertaan, koska musta tuntuu että jalat ja peppu ei kehity ollenkaan, johon valmentaja totes, että kyllä sielläkin on muutosta tapahtunut. 

Sain silti nyt kokonaan uuden treeniohjelman, josta oon vähän kauhuissani. Tällä hetkellä oon treenannut salilla 5 kertaa viikossa ja tehnyt 2 kertaa intervallin. Nyt salikertoja vähennettiin niin, että käyn vaan 4 kertaa viikossa salilla ja 2 kertaa teen sen intervallin. 
Mä oisin niin kovasti halunnut käydä sen 5 kertaa salilla, koska oon tottunut siihen määrään. 

Toinen mikä muuttu oli, se että kaikki aikaisemmat treenit ovat olleet sellaisia että on 3-5 kierrosta jotakin liikettä ja toistot on siinä 8-10 – 15-20 ja tosi paljon supersarjoja ja myös triplasarjoja. Nyt jätettiin kaikki superit pois ja tiputettiin kierroksia ja toistoja yli puolella. 

Tämä siis käytännössä tarkoittaa sitä että, treenien kesto lyhenee ja joudun laittamaan heti alussa pirun paljon enemmän painoja, melkeimpä tuplata painot, jos se on edes mahdollista. Tämä on tietenkin hankalaa sen takia, koska mulla ei ole aina varmistajaa, ja sen takia en pysty laittamaan niin paljon painoja kuin olisi ehkä mahdollista. 

Vähän kiukkuilin valmentajalle tästä treeniohjelmasta mutta hän vain sanoi, että mun pitää antaa tälle mahdollisuus ja testaan nyt 2 viikkoa ja katsotaan sit miten kroppa reagoi. Ideana on että nyt kasvatetaan perusliikkeillä oikein kunnolla niitä lihaksia ja tehdään ihan erilainen ärsyke kuin mihin se nyt on tottunut. Eli avoimin mielin nyt sitten mennään! 

Yhteenvetona tapaamisesta jäi tietenin tosi motivoitunut ja hyvä olo ja luotan valmentajan ammattitaitoon 200 %. 

Kyselin samalla milloin kisadietti alkaa ja itse olisin halunnut aloittaa jo helmikuussa.. 😀 Mutta valmentaja taas toppuutteli ja sanoi, että ei missään nimessä aloiteta silloin vaan vasta keväämmällä. 

Kyselin myös, että onko ok että teen intervallit treenien loppuun ja silloin niiden kesto on en 15-20 min kun polvi reistailee ja se oli ok ja sitten kun mulla joskus on aamu 7 treenit ni kysyin saanko syödä yhden ylimääräisen välipalan niin sekin oli ok. 🙂 Koutsi myös kehui mun takaposea, josta olin erittäin otettu!! 🙂


Tapaamisen jälkeen käytiin ystävän kanssa kiertelemässä kauppoja ja kahvilla. Mukavaa oli viettää aikaa yhdessä. Mun ystävä treenaa kevään Body Fitenss -kisoihin, joten hänen kanssaan on niin ihana jutella näitä kisa- ja treenijuttuja. Huippu reissu!


Illalla menin sitten korkkaamaan uuden ohjelman ja nyt ensi näkemykseltään voin sanoa, että en ihan päässyt siihen vielä sisään, mutta se vaatii varmasti vähän totuttelua. Mä tarvitsisin treeneihin varmistajan jotta uskaltaisin ottaa niin isot painot, että se treeni menis varmasti perille näin lyhyillä sarjoilla. Mutta en vielä tuomitse, kokeilen sen 2 viikkoa ja katsotaan sitten. 🙂


Lauantain treeni:

• Viparit sivulle suorin käsin 2 x 12 x 7 kg/käsi

• Rinnalleveto ja punnerrus 2 x 12 x 22,5 kg

• Pystypunnerrus 2 x 10 x 10 kg/käsi

• Takaolkapäät; viparit maaten vinopenkissä 12 x 6 kg/käsi, 12 x 5 kg/käsi

• Smithissä punerrus kapealla otteella 12 x 32,5 kg, 12 x 34,5 kg

• Ojentajat laitteessa 2 x 12 x 55 kg

• Ranskalainen punnerrus z-tangolla 2 x 10 x 22,5 kg

• Vipunostot vinossa penkissä (rintaliike) 10 x 8 kg /käsi, 12 x 6 kg /käsi

Treeni meni siis tosi hyvin mutta mun pitää nyt vaan totutella näihn lyhyiiin sarjoihin ja yrittää nostaa noita painoja huomattavasti enemmän.


Vielä kaksi lomapäivää! Ihanaa!!





Tän aamun kuvaa ennen valmentajan tapaamista.