Ensimmäinen Viikko Beibin Kanssa

Nyt on reilu viikko siitä kun mini tuli osaksi perhettämme. Kotona olemme olleet nyt tasan seitsemän päivää ja olemme saaneet rauhassa tutustua toisiimme sekä opetella uusia rutiineja.

Ensimmäinen viikko on mennyt mielestäni todella hyvin. Pikkuinen oikeastaan vaan nukkuu ja syö. Välillä hän tuijottelee minua ja herra x:ää rauhallisesti syvälle silmiin. Yöllä hän nukkuu sikeästi ja herää noin 3-4 h:n välein syömään. Joinakin öinä minä olen joutunut herättämään hänet syömään, jotta varmasti saa tarpeeksi ravintoa. Olemme saaneet nukkua muutamana aamuna jopa yli yhdeksään. Olen siis saanut öisin nukuttua niin hyvin ettei mun ole tarvinnut nukkua edes päiväunia.

Päivisin olemme katselleet x:n kanssa elokuvia ja tehneet ruokaa sekä tietenkin koko ajan viettäneet aikaa minin kanssa. Meillä on myös joka päivä käynyt vieraita, niin ystäviä kuin perhettäkin. Eli emme ole ihan täysin eristyksissä olleet.

On ollut ihana, että x on ollut kotona koko viikon. On hellyyttävää katsoa miten hän pitää ministä huolta. Olen itse päässyt todella helpolla vauvan hoidon, kodin siivouksen sekä ruuan laiton suhteen, koska x:stä on ollut niin suuri apu kaikessa.

Viikko on siis ollut ihana. Toivon, että tällainen rytmi säilyisi ja minillekkään ei tulisi mitään vatsavaivoja, jne, jotta yöt menisi näin helposti. Onneksi herra x on vielä ensi viikon lomalla ja apuna kaikessa. Vähän jännittää, että miten arki lähtee luistamaan kun x palaa töihin.

 

 

Synnytystapavalintani

Yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessa punnitsin perinteistä alatiesynnytystä ja suunniteltua sektiota ja pyysinkin lukijoita jakamaan kokemuksia kummastakin.

Nyt olen joutunut miettimään näitä kahta vaihtoehtoa ihan tosissaan. Jo ensimmäisestä neuvolakäynnistä minut ilmoitettiin mukaan pelkopolille, koska synnyttäminen on sellainen asia joka aiheuttaa suoranaista pakokauhun tunnetta. Myös sektio aiheuttaa kovaa pelkoa, mutta hivenen vähemmän kuin alatiesynnytys.

Olen päässyt keskustelemaan pelostani lääkärille ja kätilölle ja tämän lisäksi minut ilmoitettiin mukaan ryhmään, joka piti sisällään n. 10 ryhmätapaamista psykologin kanssa. Olin ymmärtänyt, että ryhmässä käsiteltäisiin juuri synnytyspelkoa. Jouduin kumminkin jättäytymään ryhmästä pois, koska saatuani ryhmän agendan, niin huomasin etteivät nämä ryhmätapaamiset tule auttamaan minua tämän asian kanssa. Agendalla oli mm. lapsiarki, kumppaneiden tapaaminen, jne. Yksikään aihe ei käsitellyt itse synnytystapaa. Sisältö oli varmasti mietitty huolella suomen kovimpien ammattilaisten kanssa, mutta itselle osallistuminen tuntui turhalta, koska minua ei pelota lapsiarki vaan konkreettisesti se miten hitossa tämä lapsi tulee minusta ulos. Kätilön tapaaminen oli todella hyvä ja se auttoi kyllä asian kanssa ja paljon.

Vaikka olen päässyt keskustelemaan asiasta ja ottanut selvää eri synnytyksistä, kivun lievityksistä sekä riskeistä, niin olen päätynyt suunniteltuun sektioon. Tiedän, että nyt osa teistä pyörittelee silmiään ja ajattelee, että ei ennen vanhaan ollut mitään puudutteita ja aina se lapsi ollaan ulos saatu, kerran se vaan kirpaisee, jne. Olen kyllä kuullut kaikki nämä kommentit, älkää huoliko. 😀

Itse ajattelen asian niin, että elämme hyvinvointivaltiossa ja meillä nyt Suomessa uskalletaan ja pystytään puhumaan näistä peloista ja vaikuttamaan siihen miten se lapsi tulee maailmaan. Eihän sitä ennen vanhaan ollut suurinta osaa lääkkeellisistä avuista yhtään mihinkään ja nykyään nekin ovat osa normaalia elämää. Maailma kehittyy, joten miksi emme hyödyntäisi kehitystä.

Olen saanut pelkooni parhaan mahdollisen avun ja edelleen alatiesynnytys tuntuu ylitsepääsemättömältä ajatukselta. En halua stressata viimeisiä viikkoja raskaudestani panikoidessani synnytyksestä. Toki sektio pelottaa myös, mutta sitä pelkoa pystyn enemmän hallitsemaan. Olen käynyt lääkärin ja kätilön kanssa tarkasti läpi sektion kulun ja mitä tapahtuu milloin, jne. Se on myös saanut hieman rauhallisuuden tunnetta mukaan. Tottakai tiedostan, että kaikki voi mennä vikaan myös suunnitellussa sektiossa, mutta en halua miettiä ”mitä jos” -skenaarioita. Toivon, että kaikki menee hyvin ja lapsi syntyy maailmaan rauhallisessa ja hallitussa ympäristössä.

Lapsemme syntymäpäiväksi tuli 14.11. 

Kirjoitan erillisen postauksen vielä suunnitellun sektion kulusta. Siitä voi olla apua muillekin. 🙂

Tästä pääsette lukemaan kirjoituksen missä punnitsin eri synnytystapoja.