Menettämisen Pelko

Menettämisen pelko on asia mitä varmasti moni ihminen joutuu jossain elämänsä vaiheessa käsittelemään. Joillakin pelko voi tuhota jopa parisuhteen.

Kun muistelen omaa lapsuutta ja nuoruutta, niin menettämisen pelko on ollut jo silloin läsnä. Poikaystävät eivät tuolloin olleet vielä kuvioissa mukana, mutta sama pelko on ilmennyt ystävyys-suhteissa. Muistan miten rintaa puristi ja ahdisti, jos joku ystävä halusikin leikkiä kahdestaan jonkun toisen kanssa.

Kyseinen pelko muokkasi myös omaa käyttäytymistä varsinkin ystävien seurassa; suunnaton miellyttämisen tarve. Tämähän myös näkyi ihan omassa vaatetyylissä, joka muokkaantui sitä mukaa miten ystäväpiirikin. Miellyttämisen tarve on onneksi hälventynyt vuosien saatossa.

Nyt aikuisiällä olen päässyt koko ajan enemmän ja enemmän eteenpäin asian kanssa. Toki aikoinaan tämä vaivasi myös omaa parisuhdetta, mutta nykyisin olen oppinut kokonaan uuden ajatustavan. Tällä hetkellä uskon, että asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen. Turha sitä on ennakkoon murehtia ja pelätä. Luotan myös herra x:ään 110 %, jonka takia kyseistä pelkoa ei ole ollut suhteessamme ollenkaan.

Oudointa on, että pelko ilmenee tänä päivänäkin vielä ystävien kohdalla. Vaikka mulla on sydänystäviä kahdenkymmenen ja kymmenenkin vuoden takaa, niin silti sydän jättää lyönnin välistä, jos viesteihin ei heti vastata tai jos näkeminen venyy. Hauskintahan tässä on se, että itse en ikinä vastaa viesteihin heti. 😀 Tiedän kyllä järjellä ettei ystävät vain yhtä äkkiä katoa, mutta nuoruudesta tuttu fiilis puskee vain läpi. Varmaan tämän takia haluan myös nähdä ystäviä niin paljon. He vaan ovat niin iso osa mun elämää. <3

En yhtään tiedä mistä koko pelko on alunperin lähtöisin. En ole lapsena menettänyt ystävää ja aina mulla on ollut kavereita ja ystäviä. En tiedä onko sillä ollut merkitystä kun oma mummini menehtyi kun olin neljä vuotias. Olin kuulema ollut hyvin läheinen hänen kanssaan. Voihan olla, että se on jättänyt alitajuntaan jonkun jäljen.

Theon syntymän jälkeen pelkotilat ovat välillä menneet ihan uusiin atmosfääreihin, varsinkin äitiyden alkumetreillä. Kauhea pelko, jos Theolle kävisi jotain. Sitä ei pysty edes kuvailemaan miten rakas se oma lapsi on. Ei olisi asiaa mitä en hänen puolestaan tekisi.

Kuvat: Katri Gruner

Oletteko te kokeneet menettämisen pelkoa?

Theo 8 Kuukautta

Kuukausi taas mennyt ja Theo täyttää tänään 8 kuukautta. Tämän kuukauden aikana Theossa on tapahtunut paljon kaikkea kehitystä.

Theo on ollut laiska yrittämään ryömimistä ja on pitkään vain heilutellut käsiä ja jalkoja maassa. Nyt viikko sitten hän lähtikin  ihan yhtä äkkiä liikkeelle. Aluksi hän ryömi vain lyhyitä matkoja, mutta nyt menee jo aika kovalla vauhdilla joka paikkaan. 😀 Hän oppi menemään myös konttausasentoon ja hytkyttelee itseään siinä. Lähtee varmasti ihan kohta myös konttaamaan. Tämän ansiosta Theo viihtyy nyt todella hyvin lattialla. Hän leikkii omilla leluilla ja tutustuu ympäristöön.

Theo juttelee meillä kotona ihan koko ajan ja päästelee vaikka mitä ääniä. Uutena juttuna on myös murina ja nauraminen muristen. Se kuulostaa sellaiselta vanhan miehen ivalliselta naurulta. 😀

Tämän kuukauden aikana hänelle tuli myös kaksi alahammasta. Nyt ollaan sitten pienellä hammasharjalla niitä päivittäin pesty. Theolla on oma hammasharja jota se jyrsii ja mulla toinen, jolla sitten pesen hampaat. Vielä ollaan säästytty huutamiselta. Hän ei ole siis moksiskaan koko hampaiden pesusta.

Vauhti senkun kiihtyy. Theolla on koko ajan kauhea vauhti päällä. Sylissäkin vaan hamuilee käsillään joka ikistä asiaa mitä vaan näkee ja ei kyllä malta olla paikoillaan hetkeäkään.

Meillä oli myös 8 kuukauden neuvolalääkäri. Theo painoi 10 kg 350 g ja pituutta oli n. 73 cm. Kasvaa siis hienosti omalla käyrällään. Lääkäri sanoikin, että on kyllä hyvinvoivan oloinen poika.

Olemme nyt yrittäneet maistatuttaa niitä isompia soseita, joissa on mykyjä. Siitä ei ole tullut yhtään mitään. Theo vaan sylkee ne pois, laittaa huulet ihan kiinni ja ei suostu aukaista suuta. Eilen kaiken kukkuraksi oksenti ruuat pöydälle, kun oli vähän uskaltanut maistella. Eli sen kanssa nyt hieman haasteita. Niitä sileitä soseita syö kyllä oikein innolla.

Theo saa vieläkin rintaa, mutta nyt olen yrittänyt yhden päivän maidoista antaa korvikkeena ja pikku hiljaa vähentää ”tissittelyä”. Itse haluaisin, että viimeistään vuoden iässä oltaisiin lopetettu kokonaan rintamaidon antaminen. Olen kyllä positiivisesti yllättynyt, että olemme jatkaneet näinkin pitkään, koska aikasemmin ajattelin, että lopetetaan 3 kk ikäisenä, sitten se siirtyi 6 kk ikäisenä ja nyt Theo on jo 8 kk.

Theolle on tullut esiin myös omaa tahtoa. Hän osoittaa ärtymyksensä minulle heittämällä leluja maahan. Esimerkiksi jos on rattaissa ja haluaisi pois, niin tahallaan tiputtaa lelunsa tai tuttinsa maahan. Yksi ilta sängyssäkin tiputti oman tuttinsa pinnasängyn kaltereiden välistä maahan. Kun annoin tutin hänelle takaisin suuhun, niin otti sen uudelleen pois ja tiputti uudelleen. 😀 Tutista puheen ollen, hän myös oppi itse laittamaan tutin vaivattomasti suuhun tämän kuukauden aikana.

On kyllä hurjaa katsoa miten nopeasti Theo kasvaa ja kehittyy. <3