Minun Kuvanmuokkausfiltterini

Nyt jaan teille mun lemppari kuvanmuokkausfiltterit. Käytän kuvien muokkaamiseen pääsääntöisesti VSCO-sovellusta, jonka saa ladattua omaan puhelimeen. Kyseessä on maksullinen sovellus, mutta taisi olla kumminkin alle 20 € / vuosi.

Jotkut kuvat käytän photoshopissa, mutta VSCO:n myötä olen vähentänyt photoshopin käyttöä merkittävästi.

Mun eniten käyttämäni filtteri on VSCO:n S3. Filtteri antaa mun mielestä hyvän kirkastuksen kuviin. Tämän lisäksi lisään aina hieman kontrastia ja valoa sekä säädän kuvan lämpötilaa hieman kylmempään.

VSCO S3
VSCO S3
VSCO S3
VSCO S3

Tämän filtterin lisäksi käytän joskus VSCO:n HB1-filtteriä. Tämä sopii tiettyihin kuviin. Kuvat joissa esim. Theo on niin tämä ei sovi ollenkaan.

VSCO HB1

Kolmantena olen joskus käyttänyt VSCO:n 04-filtteriä. Tämä on jotenkin dramaattinen ja tuo valmiiksi mieluisan kontrastin kuviin.

VSCO 04

Filtterien avulla kuviin saa enemmän fiilistä, väriä ja eloa. Suurin muutos kuviin tulee kumminkin valolla ja kirkkaudella sekä kontrastilla.

Mitä ohjelmia te käytätte vai käytättekö?

Tulkaahan seuraamaan myös instagramiin! <3 

Minun Tarinani Osa 3: Puhelinmyyjästä Markkinointialan Ammattilaiseksi

Tämä on viimeinen osa Minun Tarinani -blogisarjaa. Näiden kirjoitusten tarkoituksena on, että te lukijat tutustuisitte minuun entistä paremmin.

Lapsuus

Olen yrittäjäperheestä, joten meidän perheessä töitä on tehty aina ja paljon. Omat vanhempani ovat aina olleet minulle esimerkkinä ja kannustaneet koulunkäynnissä sekä työnteossa.

En ikinä ollut mikään kympin oppilas. Koulun suhteen tein kyllä töitä, mutta silti keskiarvo oli siinä 7-8 luokkaa.

Yläasteen jälkeen oli itsestäänselvyys, että menen lukioon. Olihan vanhempani puhuneet tästä niin pitkään kuin muistan. En vielä edes lukiossa osannut ajatella, että mikä minusta tulee ”isona”. Lapsena sanoin aina, että minusta tulee taiteiija, mutta enää en unelmoinut tästä ammatista. Lukion jälkeen päätin tehdä töitä niin pitkään, että tiedän miksikä haluan opiskella.

Kesätyöt

En ole ikinä elämässäni tehnyt kesätöitä. Tai no kerran olin kaksi viikkoa yhdessä kampaamossa harjoittelussa, mutta se on ollut ainut kosketus työelämään ennen 18 vuoden ikää. Eli käytännössä niin pitkään kun asuin kotona, minun ei tarvinnut tehdä töitä.

Ensimmäiset työpaikat

Elämäni ensimmäinen työpaikka oli ystäväni äidin siivousfirmassa kun olin 18 vuotta. Olin tuolloin lukiossa ja halusin tienata taskurahaa. Kävin kolme kertaa viikossa siivoamassa parakkeja Kampin kauppakeskuksen työmaalla. Voin sanoa ettei ollut herkkua. 😀 Tätä kestin hurjat 4 viikkoa ja päätin ettei tämä nyt ole minun hommaani.

Urani siivoojana jäi sitten siihen ja sain nopeasti töitä lehtimyyjänä ystävän suosituksesta. Muistan vieläkin mun ensimmäisen työpäivän. Meillä oli tuntipalkka ja jos myynti ylitti tuntipalkan, niin saimme provision. Esimieheni sanoi ensimmäisenä työpäivänä, että ei kannata stressata, koska ensimmäiseen kauppaan voi mennä alkuun useampikin päivä. Työpaikalla tavoitteena oli myydä 3 lehtitilausta tunnissa. Tämä tavoite koski kaikkia työntekijöitä. Minä myin ensimmäisenä päivänä 18 lehtitilausta ja olin silloin töissä vain 3 tuntia. 😀

Tajusin, että hei tämän homman mä osaan. Tein myyntiä aina iltaisin kolmena kertana viikossa ja sainkin tienattua hyvät taskurahat opiskelun ohella.

Noin vuoden jälkeen alkoi mitta tulla täyteen ja siirryin yrityksen sisällä asiakaspalveluun. Tulot toki tipahti, koska minulla oli normaali tuntipalkka. Asiakaspalvelussa tein töitä vuoden ja sen jälkeen rupesin katselemaan uusia tuulia.

Lopulta päädyin haastatteluun yhteen pieneen b2b-myyntiyritykseen. Työ kuulosti unelmalta, mutta kyseessä oli puhtaasti provisiopalkkaus, joka tietenkin pelotti. Neuvottelun jälkeen sain sovittua, että ennen kuin teen valintani uudesta työstä, niin sain mennä kokeilemaan myyntiä. Tässä työssä tehtiin vain 5,5 tuntia päivässä töitä aina maanantaista perjantaihin ja myyntitavoite oli 4-5 kpl per päivä. Myimme yritysjohdolle konsultointipalveluita.

Myin testipäivänä 8 kpl eli olin 5,5 tunnin aikana tienannut saman mitä tienasin asiakaspalvelussa 18 tunnissa. Päivän päätteeksi allekirjoitin työsopimuksen ja irtisanouduin asiakaspalvelutehtävistä.

Olin täällä töissä yli 2 vuotta. Pidin sellaisia 7-8 viikon kesälomia ja tienasin vuodessa ikäisekseni todella hyvin. Vapaa-aikaa oli niin paljon, että opiskelin töiden ohella itselleni merkonomin paperit.

Kaikkea jaksaa kumminkin vain oman aikansa. Hinku mennä eteepäin oli kova, joten päätin tehdä ratkaisevan asian omalla uralla. Irtisanouduin ja menin media- ja myyntiyritykseen myymään mediatilaa. Viihdyin työssä vain 7 kuukautta.

Käännekohta

Näin yhden mainostoimiston työpaikkailmoituksen, jossa he hakivat henkilöä 6 kuukauden työsuhteeseen luomaan heille b2b-markkinointi- ja myyntiprosessit sekä tekemään konkreettista myyntiä. Sain työpaikan ja hyppäsin mukaan kuuden kuukauden työsuhteeseen. Sain oman työhuoneen keskustan paalupaikalta ja nautin siitä, että pääsin tekemään jotain mitä todella osaan.

Näin samalla minkälaista on mainosalalla ja seurasinkin tarkasti sivusilmällä mitä esim. projektipäälliköt tekivät. Ensimmäistä kertaa minulle tuli sellainen olo, että taisin löytää alani. No mietin tarkasti, että miten pystyisin etenemään firman sisällä ja mahdollisuus avautui aikaisemmin kuin osasin odottaa; projektipäällikkö jäi äitiyslomalle.

Olen aina sanonut, että oma-aloitteisuus on ollut mun avain menestymiseen. Joten ilman mitään käskyjä tai pyyntöjä otin vain kopin projektipäälliköltä jääneistä tehtävistä ja rupesin hommiin. Tässähän olisi voinut käydä huonosti, mutta niin ei käynyt. Jonkun ajan kuluttua b2b-markkinointi jäi omalta osaltani ja sain palkata itselleni markkinointiassistentin, jonka koulutin tekemään samoja hommia millä itse aloitin. Itse tein jo mediakalentereita, projektisuunnitelmia, kustannusarvioita, budjetteja, valvoin luovien töitä ja istuin asiakkaitten kanssa palavereissa. Opin koko ajan uutta ja se fiilis oli aivan mahtava! Mainostoimistossa ollessani imin alalta kaiken mahdollisen tiedon itseeni ja opin uusia toimintamalleja.

Pääsin sitten tässä samalla opiskelemaan Metropolian ammattikorkeakouluun kulttuurituottajaksi, jossa sain paljon hyväksilukuja mainostoimistokokemuksella. Kouluun pääsy oli sinänsä ihme. Sinne haki reippaasti yli 100 henkilöä ja ainoastaan 18 hakijaa pääsi sisään.

Headhunttaus uuteen firmaan

Olin kerennyt olla mainostoimistossa töissä kolme vuotta kun puhelin soi. Puhelimen toisessa päässä oli rekrytointifirman edustaja, joka pyysi minua haastatteluun yhden heidän asiakkaansa avoimeen työtehtävään. Olin otettu puhelusta ja mielenkiinnosta menin haastatteluun. Haastattelu kesti koko päivän ja pääsin seuraavalle kierrokselle. Lopulta työpaikkaa tarjottiin minulle ja päätin heittäytyä, taas.

Uudessa työpaikassa kerkesin olla vain 4 kuukautta kun minulle tarjottiin jo etenemismahdollisuutta. Olin tehnyt samat kuin mainostoimistossa: ruvennut tekemään omien töiden lisäksi niitä asioita joita haluan tehdä.

Tästä tilanteesta on aikaa jo viisi vuotta ja samassa paikassa olen edelleen. Mitäkö sitten ihan konkreettisesti teen? Luon sosiaalisen median strategioita ja seuraan alan trendejä, tuotan niin isoja kuin pieniäkin tapahtumia, pyörittelen budjetteja, suunnittelen mainos- ja markkinointikampanjoita, teen mediasuunnitelmia sekä paljon muuta! Olen aina sanonut, että sitten kun omassa työssä ei enää opi uutta, niin on aika vaihtaa paikkaa. Viiden vuoden aikana minulle ei ole kertaakaan tullut sellaista ajatusta, että nyt en enää opi mitään. Ala on siitä kiinnostava, että teknologia kehittyy ja koko ajan tulee esimerkiksi uusia mainosmuotoja, seurantamenetelmiä ja kanavia.

Ihtohimo alaa kohtaan

Voin sanoa, että mulla on palava intohimo markkinointi-alaa kohtaan. Oman päivätyön lisäksi olen tehnyt sivuprojekteja, varsinkin näin äitiyslomalla. Olen ollut mm. uuden ihonhoitotuotesarjan Brand Managerina luomassa kokonaan uutta brändiä, Social Media Managerina pienemmälle yritykselle sekä tuottajana uudelle verkkosivustolle. Sparrailen myös paljon ystävien ja tuttavien kanssa markkinointiin liittyvissä asioissa. Ei ole montaa päivää kun viimeksi sparrailin yhden tuoreen yrityksen tiedotteesta.

Nyt näin kolmekymppisenä todella tiedän millä alalla haluan olla ja kehittää itseäni koko ajan enemmän ja enemmän. 

Kuvat: Katri Gruner

 

Lue myös:

Minun Tarinani Osa 1: Sohvaperunasta Urheilijaksi

Minun Tarinani Osa 2: Suhdekuoppien Kautta Äidiksi