Kun Me Ei Olla Enää Me

Kiitos, että olet ollut vierelläni viimeiset 15 vuotta ja rakastanut minua koko sydämmestäsi kaikki nämä vuodet.

Kiitos niistä miljoonista nauruista joiden avulla olen oppinut olemaan iloinen, nauramaan itselleni ja ottamaan elämän hieman kevyemmin.

Kiitos niistä oikeista sanoista oikeaan aikaan ja niistä hiljaisista hetkistä kun pelkkä halaus on riittänyt.

Kiitos kaikista yhteisistä kokemuksista ja rakkaista muistoista joita pidän sydämmesäni ikuisesti.

Kiitos siitä että olet ollut paras ystäväni, puolisoni ja elämänkumppanini kaikki nämä vuodet.

Vaikka kuinka haluaisin, että tällä meidän yhteisellä tarinalla olisi onnellinen loppu, samanlainen kuin Disneyn-elokuvissa, niin joudun toteamaan, että näin ei ollut meidän kohdalla. Me kirjoitettiin hieno tarina yhdessä jota voimme ikuisesti muistella lämmöllä. Tällä tarinalla ei vain ollut onnellista loppua.

Herra A:n ja minun yhteinen taival on päättynyt. Asia ei tapahtunut hetkessä ja olemme pitäneet tämän jo jonkin aikaa salassa jotta saamme aikaa rauhassa käsitellä asiaa. Tähän vuosisadan rakkaustarinan päättymiseen ei liity draamaa. Tämä oli yhteinen päätös, jota olemme miettineet pitkään.  Rakkaus ei ole hävinnyt, mutta se on muuttanut muotoaan, jonka takia päätös on ollut todella vaikea. Kuinka voi luopua ihmisestä jota rakastaa koko sydämmensä pohjasta. Tällä hetkellä asiat vain on niin, ettemme koe, että voimme antaa toisillemme sitä mitä tarvitsemme. Olemme viimeiset 15 vuotta olleet yhteydessä käytännössä päivittäin joten meidän ystävyys ei lopu vaikka tiemme eroavat puolisoina.

Nyt aukaisen uuden kirjan, jonka jokainen sivu on tyhjä. Kirjoitan uuden tarinan jonka toivon tuovan minulle uusia ihania muistoja ja kokemuksia joita voin muistella myös lämmöllä. Arki ei tule olemaan helppoa, koska en ole ikinä elämässäni asunut yksin, käynyt treffeillä jne. Yksinään olo pelottaa ja sana sinkku ei sovi mun suuhun. Päässäni ja sydämmessäni on miljoona kysymystä joihin ei ole vastausta; tulenko jäämään yksin, rakastanko enää ikinä ketään, onko minusta tähän jne. Nämä kaikki selviää tulevaisuudessa.

<3 Johanna

…………………………………..

15 vuotta kesti tämä vuosisadan rakkaustarina. Outoa tässä on se, että se pariskunta, jonka ei yksinkertaisesti kavereidenkaan mielestä pitänyt erota koskaan, laittaa lusikat jakoon. 15 vuotta on pitkä aika; melkein puolet mun elämästä ja siksi tämä tottakai jättää ikuiset arvet.

Haluan kiittää Johannaa yhteisistä vuosista, enkä päivääkään vaihtais pois. On ollut paljon alamäkiä ja ylämäkiä, mutta niinhän se kuuluu parisuhteessa ollakin. Paljon oon oppinut sulta, esimerkiksi ottamaan elämän välillä tosissaan, koska sitä se vaan joskus vaatii.

Nyt tässä kuitenkin kirjottaa sen 17 vuotiaan A pojan sijasta 31 vuotias mies, ja ylempänä 28 vuotias Johanna. Eroon ei liity suurempaa dramatiikkaa, vaan päätös on tehty yhdessä. Paljon on muuttunut ja tilanne on se, että tämä on paras ratkaisu tällä hetkellä. Jonkun loppu on aina jonkun uuden alku. Aika näyttää minkälainen tämä uusi alku on mulle sekä Johannalle. Omilla teillä. Me ei olla enää me.

<3 Antti

kuva 1.PNG

FullSizeRender

IMG_8254

IMG_8064

kuva 1

—–

 

johannavaris

19 vastausta artikkeliin “Kun Me Ei Olla Enää Me”

  1. Surullista, mutta kyllä se elämä kantaa. Itse erosin 12 vuoden suhteesta kaksi vuotta sitten (erona että meillä oli myös lapsia ja eroon liittyi paljon kaikkea muutakin raskasta) ja sen vaan neuvon, että ota rauhassa nyt omaa aikaa ja opettele elämään itsesi kanssa. Itellä meni sellanen puolitoista vuotta aikaa ennen kuin olisin ollut valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen (vähemmän vakavaan olin valmis ennen sitäkin ;)). Ja sama homma, en ollut ikinä käynyt treffeillä yms, mutta kyllä siihenkin tottuu ja se on oikeestaan ihan mukavakin nähdä uusia tyyppejä, mutta vasta sitten kun oot ite valmis siihen. Vielä et todennäköisesti ole eikä tarvikaan olla. Mukavaa alkanutta vuotta ja tsemppiä. Itke kun itkettää ja iloitse elämän pienistä asioista, niin kyllä se siitä <3.

    • Kiitos kommentista. 🙂 Näin juuri ajattelinkin tehdä. Haluan nyt oppia olemaan yksin ja sitten kun olen sen opinut voinn ruveta edes harkitsemaan jtn toista rinnalle. Nyt haluan vain nauttia hetkestä. 🙂

  2. Et varmaan kaipaa tämmöisiä kommentteja, mutta MIKSI? Ymmärtäisin vielä ei-dramaattisen eron, jos rakkaus on vain hiipunut ja jos yhteiselämä olisi tosi kurjaa… Mutten ymmärrä eroa, jos suhde on hyvä ja molemmat rakastavat? No, ei sitä tarvitse täällä avata… Hämmästyttää vain. Tsemppiä kummallekin ja valoisampaa kevättä 2016!

    • Kiitos kommentista. Ymmärrän hyvin, että ero voi hämmentää jos rakkautta on, mutta me ihmiset ollaan todella outoja ja vaikka kaikki olisikin enemmän kuin hyvin ja on sellainen olo että jotain puuttuu niin silloin on vaan pakko kokeilla siipiään yksin jotta oppii tunnistamaan sen että mitä siitä suhteesta puuttui.

  3. En tunne teitä, mutta kyllä nousi kyynel silmäkulmaan. Puhutte toisistanne niin kauniisti, kunpa jokainen ihminen kohtelisi entisiä kumppaneitaan yhtä rakkaudella. Onnellista jatkoa molemmille, toivottavasti löydätte omat oikeat polkunne.

    • Kiitos paljon. 🙂 En voisi kuvitella puhuvani Herra A:sta mitenkään muulla tavalla kuin rakkaudella. <3 Minäkin toivon, että se oman elämän oikea polku vielä löytyy.

  4. Tsemppiä, itsekin juuri eronneena voin sanoa että tämä päätös jonka tiedät oikeaksi on just se tarinan onnellinen loppu 🙂

    • Kiitos ihanasta kommentista. Näin minäkin toivon. 🙂

  5. Huh, tuo on pitkä aika. Olette kasvaneet aikuisiksi yhdessä, ja se on aikaa jota ei todellakaan koskaan unohda. Toisaalta itseään ja omaa identiteettiään peilaa kumppanin kautta hyvin paljon, kun kasvu on tapahtunut kumppanin kanssa ja kautta. On aika luonnollistakin, jos ei oikein tiedä kuka on ja mitä tahtoo, ilman kumppania. En siis tarkoita tuota vähättelevästi, vaan sitä että sellaista erillisyyttä ja kasvua omilla ehdoilla ei ole tullut samalla tavalla kuin jos olisi ollut sinkkuna yli parikymppiseksi. Hmm en tiedä nyt ilmaisenko itseäni selvästi.. Mutta tuo on valitettavan todennäköinen skenaario kun yhteiselo on aloitettu nuorella ikää. Normaali parikymppisen menovaihe on jäänyt väliin. Itse taas olen niitä tyyppejä, jotka on ollut sinkkuna aika paljon elämänsä aikana. Nyt olen ollut 3 vuotta suhteessa, ja iloinen että olen saanut mennä ja tulla. Olen deitannut paljon miehiä ja tiedän, ettei parempaa löydy 😉
    Ja jottei tästäkään nyt tulisi väärinkäsityksiä, en oleta todellakaan että te olisitte eroamassa vain sen takia, että voisitte deittailla, bilettää ja etsiä ”parempaa”. En todellakaan tiedä teistä mitään ja teidän suhteestanne, nämä ajatukset on vain omaa keittiöpsykologiaani 😉

    Tsemppiä teille kummallekin uusiin elämävaiheisiin. Ja ihanaa että pystytte jatkamaan ystävinä 🙂

    • Kiitos paljon kommentista! Näinhän se on kun nuoresta asti on yhdessä niin sitä arkea on vaikea kuvitella ilman sitä toista joka on ollut puolet elämästä siinä vierellä joka ikinen päivä. Joo paremman etsimisestä ei tässä erossa missään nimessä ole kyse vaan juurikin siitä että on pakko olla hetki yksin että tietää mitä oikeasti elämässään haluaa ja sitten joskus tulevaisuudessa kenen kanssa. <3

  6. Kiitos, kun jaoit tämän. Itselläni niin vastaava elämäntilanne menossa, 15 vuoden yhdessäolo ja 4 vuoden avioliitto on nyt tullut päätökseen. Kaikella yhteisymmärryksellä ja sovulla myös tähän päädyttiin. Kaikkea hyvää teille ja tsemppiä!

    • Kiitos paljon ja kiva kun kommentoit. Tsemppiä myös sinne!

  7. Heips Johanna, halusin vain teidän kmankin tietävän, kuinka kauniita ihmisiä te ootte – sekä sisältä että ulkoa. Teidän yhteiset kirjoitukset, kuvat, kertomukset on kertonu siitä huikeesta määrästä rakkautta, joka teidä välillä on ollut ja toivon mukaan on edelleen, vaikka eri muodossa olisikin. Olen käynyt hiljattain hyvin samankaltaisen tilanteen läpi, ja loppu kädessä se ystävyys on niiden kipeidenkin muistojen arvoista. Kipeillä tarkoitan lähinnä sitä, kuinka toinen on oikeasti merkinnyt niin sanamattoman paljon syvemmällä kuin kaveritasolla. Ne on kuitenkin silti hyviä, arvokkaita muistoja. Olette rohkeita ja vahvoja, ja toivon teille kaikkea hyvää! Asioillahan on tapana järjestyä, niin tämänkin.
    <3 Lotta

    • Kiitos paljon Lotta todella kannustavasta kommentista! Harmi, että sinullakin on olut sama tilanne. Eihän nämä mitään helppoja juttuja ikinä ole, mutta päivä kerrallaan mennään. Kaikek ahyvää myös sinulle!! <3

  8. Surullista kuitenkin 🙁 Mut voimia ja jaksamista.
    (Ei varmaan treffikutsuja kannata ihan viel lähetellä 😀 )

    • Kiitos paljon! 🙂 Heh! No ei ehkä ihan vielä. Anna muuatma viikko. 😀

  9. Tämä postaus oli todella koskettava ja jollain tavalla ihana. On hienoa kun ero saadaan hoidettua asiallisesti yhteistuumin ilman ylimääräistä härdelliä ja epämukavia tekijöitä. Tsemppiä ja jaksamista teille kummallekkin, sekä mukavaa ja tapahtumarikasta vuotta 2016 ❤ Sinun blogia on aina ilo lukea ja seurata muutenkin somessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta