Minkä Vuoksi Olen Valmis Kärsimään

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain eilen lukemastani toisesta blogikirjoituksesta. Kyseessä oli englannin kielellä kirjoitettu pohdinta mikä elämässä oikeasti on tärkeintä ja mistä sen voi tietää.

Kirjoituksessa tultiin siihen tulokseen, että ne asiat mitkä elämässä oikeasti merkitsee ovat niitä asioita minkä vuoksi on valmis kärsimään.

Esimerkiksi joku voi pitää hyvää kuntoa todella tärkeänä ja joka maanantai aloittaakin sen kuuluisan laihdutuskuurin. Hän useasti valittaa siitä, miten ihanaa olisi olla laiha, jne, mutta loppujen lopuksi ei ikinä saa aikaiseksi tehdä sitä muutosta ja kovaa työtä, jonka se laihduttaminen vaatisi. Näin ollen henkilö ei ole siis valmis kärsimään tarpeeksi sen asian puolesta. Eli hän ei pidä sitä asiaa elämässään kumminkaan niin tärkeänä, kuin hän itse ehkä luulee.

Tämä kirjoitus oli mun mielestä todella avaava ja nyt omassa kirjoituksessani pohdin, niitä asioita minkä vuoksi minä olen valmis kärsimään. Jos multa nyt kysyttäs, että mitkä asiat koen tärkeäksi niin vastaisin, perhe, ystävät, työ/ura ja liikunta sekä yleinen hyvinvointi.

Perhe ja ystävät

Perhe on mulle todella tärkeä. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi. Perheeseen kuuluu tietenkin ydinperhe ja kumppani sekä pian myös vauva. Mikään parisuhde ei ole ruusuilla tanssimista ja jokaiseen suhteeseen kuuluu niin ylä- kuin alamäkiäkin. Parisuhde on asia, jonka vuoksi olen valmis taistelemaan ja kärsimään. Jos näin ei olisi, niin en varmasti olisi ikinä elämässäni ollut pidemmässä parisuhteessa.

Perhe kuuluu samaan kategoriaan. Perhe on paras ja pahin, niinhän sitä sanotaan. Perhesuhteiden ylläpitämiseksi olen valmis tekemään töitä ja perhe merkitsee mulle todella paljon. Aina ei olla yhteisymmärryksessä asioista, mutta se ei haittaa. Meillä on vain yksi perhe ja sitä tulisi kaikkien vaalia.

Ystävien kanssa on sama homma, kuin perheen kanssa. Mun lähimmät ystävät on mulle kuin perhettä.

Työ/ura

Olen aina halunnut olla itsenäinen nainen, joka ei tarvitse elättäjää rinnalleen. En halua olla taloudellisesti riippuvainen yhdestäkään miehestä ja sen takia olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että pääsen etenemään omalla urallani. Eli voisi ajatella, että olen aika uraorientoitunut.

Työ ja ura on mulle selvästi tärkeitä, koska olen aina ollut valmis joustamaan töissäni, menemään sen ”extra mailin”. Olen paiskinut 12 h työpäiviä, joskus jopa 14 päivän työputkia ja ollut tavoitettavissa miltei koko ajan.

Olen vapaa-ajallani mennyt mukaan ilmaiseksi projekteihin, jotka työllistää paljon, mutta olen halunnut päästä taas haastamaan itseäni lisää, käyttämään päätäni ja luomaan jotain uutta.

Välillä on ollut raskasta, joskus jopa helvetin raskasta, mutta silti koen, että kaikki on ollut sen arvoista.

Liikunta

Liikunnan kohdalla taas olen pystynyt viemään itseni äärimmäisyyksiin. Olen kirjaimellisesti kärsinyt ulkonäköni ja kuntoni  puolesta, niin henkisesti kuin fyysisesti. Salilla olen vienyt itseni äärimmilleen ja se jos mikä on puhdasta kärsimystä. Liikunnan tuoma hyvä olo ja kehitys on sellaisia asioita joiden puolesta kärsin mielelläni ja tästä kärsimyksestä jopa nauttii.

Tässä asiassa on vain Mutta. Olen siis valmis  kärsimään kehittääkseni itseäni fyysisesti ja henkisesti, MUTTA olen valmis tekemään tätä vain tiettyyn pisteeseen saakka. Eli en ole valmis pitämään itseäni siinä kunnossa, että olisin supertikissä 247 vaan hyväksyn pehmeämmän ulkomuotoni, jotta mulla säilyy elämässä myös tiettyjä vapauksia.

Hyvinvointi

Olen aina halunnut olla henkilö joka joogaa, meditoi, jne. Olen tätä yrittänyt, mutta en ole ollut valmis näkemään asian eteen sen enempää vaivaa. Eli mun on vaan helpompi hyväksyä, ettei tämä ole mulle niin tärkeä asia elämässä. Jos se olisi, niin silloin olisin myös nähnyt vaivaa sen eteen.

Muu asia jota olen aikaisemmin pitänyt tärkeänä on ollut esim. tanssi. Tanssin jossain vaiheessa yhteensä kolmessa eri tanssiryhmässä ja halusin kehittyä tanssijana. Silti en viettänyt jokaista iltaani Kisahallilla treenaamassa vaan kävin yhteisissä harjoituksissa ja thats it. En tahdostani huolimatta ollut valmis tekemään sitä extraa, jota kehittyminen olisi vaatinut. Jossain vaiheessa vain hyväksyin tämän ja se oli helpotus.

Yhteenvetona tästä ajatusvirrasta, että elämässä tulisi punnita ne asiat joiden puolesta on valmis kärsimään. Kaikki ei voi aina olla ihanaa, upeeta ja kivaa. Voi olla joitain päämääriä joista haaveilet ja uneksit, mutta et ole valmis tekemään niiden eteen yhtään töitä. Näin ollen ne unelmat eivät koskaan tule todeksi, koska ne eivät oikeasti merkitse sinulle niin paljoa. Nyt olisi aika vain hyväksyä se ja löytää ne asiat elämässä joiden eteen on valmis paiskimaan töitä.

Tässä linkki kirjoitukseen, josta sain oman ispiraation.

 

 

 

johannavaris

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 4
Tykkää jutusta