Synnytyskertomus: Kiireellinen Sektio

Yhdessä aikaisemmassa kirjoituksessa kirjoitin, että olin päätynyt synnytystapavalinnassani suunnteltuun sektioon. Pääset lukemaan syyt tähän valintaan tästä. Minulla oli virallinen laskettuaika tänään 18.11. ja suunniteltu sektio oli varattu viime tiistaille 14.11.

Ennakkotuntemukset

Torstaina 2.11. mulla oli koko päivän ollut alavatsa kipeä ja nivusiin sattunut taas todella paljon. Olo oli muutenkin todella tukala koko päivän. Vietin koko päivän ja illan ystäväni kanssa ja kävimme yhdessä vielä kaupassakin hankkimassa eväät sairaalakassiin. Illalla sanoin ystävälleni, että mulla on ihan sellainen tunne, että tämä vauva syntyy tänään. Illalla kävin hakemassa herra x:n töistä ja menimme kotiin, jossa viimeistelin sairaalakassin ruokatarvikkeilla.

Synnytyksen käynnistyminen

Heräsin torstain ja perjantain välisenä yönä tasan klo 1 vessaan ja vessassa tunsin, että nyt tapahtuu jotain outoa. Nousin pystyyn ja sillä sekunnilla mulla meni lapsivedet. Ensimmäinen ajatus oli, että ei hitto tänään tää vauva oikeasti tulee. Menin samantien herättämään herra x:n ja sanoin, että mulla meni nyt vedet, että meidän pitää varmaan soittaa sairaalaan. X nousi pystyyn salamana. Soitin sairaalaan ja kerroin tilanteeni ja sieltä käskettiin lähteä tulemaan sairaalaan.

Pyysin rauhallisesti x:ää pakkaamaan omat tavaransa ja itse aloitin pukemaan päälle. Lähdimme ajamaan kohti Jorvia noin klo 1.40. Mulla tuli tässä vaiheessa lieviä supistuksia n. 10 minuutin välein.

Koko ajomatkan kuuntelimme Backstreet Boysia. 😀

Sairaalassa

Kun saavuimme Jorviin, niin mulla alkoi olemaan todella pahat nivuskivut ja liikkuminen oli todella hankalaa. Lapsivedet olivat melkein menneet kokonaan ja vauva painoi kohdussa jotain niin pahasti, että se heijastui kamalana nivuskipuna.

Pääsimme x:n kanssa tutkimushuoneeseen, jossa minut otettiin käyrille. Vauvan sykkeitä katsottiin n. 20 minuuttia ja hänellä oli kaikki kunnossa. Itselläni tuli supistuksia nyt n. 5 minuutin välein, mutta ne eivät vielä olleet kamalan kivuliaita. Sain lämpöpussin alaselälle, jota x piti paikoillaan.

Minulta otettiin myös streptokokkinäyte sekä katsottiin oliko supistukset ruvenneet avaamaan paikkoja. Näyte oli positiivinen ja sen takia sain antibioottitipan samantien ennen sektiota, jottei tulehdus pääse vauvaan. Supistukset eivät olleet vielä aukaisseet paikkoja.

Tässä tietoa mikä on streptokokki: ”Raskaana olevista naisista 10-30 %:lla on GBS-bakteeria. Bakteeri tarttuu kosketuksen välityksellä. Jos äiti on GBS-kantaja, lapsi voi saada tartunnan synnytyksen aikana. B-ryhmän beetahemolyyttinen streptokokki  on bakteeri, joka on merkittävä vastasyntyneiden infektioiden aiheuttaja.”

Sairaalaan tullessamme minulta taidettiin kysyä yhteensä 4 kertaa vielä, että haluanko varmasti sektion vaikka näin mun tietoihin oltiin kirjattu.

Viimeiset tunnit ennen sektiota

Tutkimushuoneesta pääsimme toiseen huoneeseen, jossa oli sängyt meille molemmille. Sain kipulääkettä supistuksiin sekä nukahtamislääkettä, jotta saisin vähän nukuttua.

Tässä vaiheessa lähettelin viestejä kavereille sekä perheelle, että sairaalassa ollaan ja vauva syntyy tänään.

Saimme molemmat nukuttua muutaman tunnin, jonka jälkeen kätilö sekä lääkäri tuli tapaamaan meitä. Kävimme vielä leikkauksen kulkua läpi.

Itsellä olo oli tässäkin vaiheessa vielä yllättävän rento ja x:kin vaikutti todella rauhalliselta.

Sektio

Aamulla siinä puoli yhdeksän maissa kätilö tuli hakemaan minua leikkaussaliin. Herra x joutui vielä jäämään hetkeksi huoneeseen ja minulle kerrottiin, että hän tulee sitten perästä.

Kävelin itse leikkaussaliin ja siellä kaikki tulivat esittäytymään. Porukkaa oli aika paljon. Oli useampi hoitaja, lääkäri, anestesialääkäri, jne.

Minut aseteltiin leikkauspöydälle ja muhun kiinnitettiin vaikka mitä laitteita, mm. käteeni laitettiin verenpainemittari, nenään laitettiin happiviikset, jne.

Minut aseteltiin kyljelleen ja anestesialääkäri laittoi minulle spinaalipuudutteen. Kätilö oli aivan ihana ja hän piti minun kädestä kiinni koko ajan. Puudute sattui, koska nikamaväli oli niin tiukka. Muutama kyynel siinä pääsi sitten, mutta onneksi se oli nopeasti ohi. Tämä oli koko sektion pahin vaihe. Nopeasti tunsin kuinka jalat alkoivat puutua ja en enää voinut liikutella niitä.

Herra x pääsi tämän jälkeen saliin ja hän tuli istumaan ihan mun pään taakse. Ei mennyt pitkään kun anestesialääkäri vielä testaili, että tunto on varmasti poissa ja sitten lääkäri aloittikin toimenpiteen.

Koko toimenpiteen ajan herra x pussaili mua poskelle ja otsalle ja kertoi kuinka oli ollut yhteydessä omaan ja mun perheeseen sekä ystäviin. Näin hän sai myös mun ajatukset muualle ja sai pidettyä mut rauhallisena.

Ei mennyt pitkään kun anestesialääkäri sanoi, että kohta vauva syntyy ja muutama sekuntti meni ja tunsin vatsassani kuinka paine helpotti ja tuntui, että voin taas hengittää. Samalla kuului vauvan rääkäisy ja huokasin helpotuksesta. Sain vauvan rinnalleni ja siinä me x:n kanssa ihmeteltiin uutta tulokasta ja itse itkin. X aloitti lässytyksen samantien tuoreelle perheen jäsenelle.

Kätilö ja x meni pesemään vauvan ja ottamaan kriittiset mitat. Mini oli 51 cm ja 3730 g. Sain hetkeksi vielä minin rinnalleni ja sitten x lähti vauvan kanssa osastolle.

Minut paikattiin ja lähetettiin heräämöön. Heräämössä vähän väliä kätilö kävi kysymässä kivun määrää ja painelemassa alavatsaa, jotta kohtu supistuisi. Sain heräämössä hyvin kipulääkettä ja sainkin siellä nukuttua.

Olin heräämössä noin 4 tuntia, jonka jälkeen pystyin vähän liikuttelemaan jalkoja, jonka ansiosta pääsin x:n ja vauvan luokse osastolle.

Fiilikset

Leikkaus meni todella hyvin ja ainoa mikä sattui oli itse spinaalipuudute. Istukka irtosi normaalisti ja kohtu lähti supistumaan hyvin operaation jälkeen. Toimenpidettä kutsuttiin kiireelliseksi sektioksi, koska synnytys käynnistyi ennen sovittua sektiopäivää. Mielestäni tämä oli itseasiassa hyvä asia, koska kroppa ja vauva sai viestin, että tänään synnytään ja uskon, että se on vaikuttanut positiivisesti operaatioon, synnytykseen sekä palautumiseen. Annoin synnytyskokemuksesta arvioksi numeron 9. Miinuspiste tuli spinaalipuudutuksesta.

Kerron erillisessä postauksessa miten palautuminen lähti käyntiin perhehuoneessa.

 

Ensikohtaaminen. <3

 

 

Raskauskilot Ja Paino 1,5 viikkoa Synnytyksestä

Kuten vakkarilukijat tietävät, niin kieltäydyin raskauden loppuvaiheessa menemästä vaa’alle. Neuvolassa paino otettiin tietenkin aina ylös, mutta pyysin etteivät he kerro sitä minulle. Nyt kun lapsi on maailmassa ja raskaus on takana, niin tottakai olin kiinnostunut tietämään paljonko niitä raskauskiloja oli sitten tullut.

Mulla oli tällä viikolla neuvola ja sain kuulla paljonko paino oli päivää ennen synnytystä. Kiloja oli tullut hurjat 21 kg!! Neuvolassa sanottiin, että loppu vaiheessa mulla oli noussu paino kilo per viikko, joka selvästi oli nestettä. Olin kyllä aika shokissa tuosta painomäärästä. Toisaalta en päässyt liikkumaan ollenkaan koko raskauden aikana, joten jo pelkästään kulutuksen tippuminen vaikutti paljon painon nousuun. Liikuin ennen raskautta sellaiset 6-8 kertaa viikossa. Kävin 4-5 kertaa viikossa salilla ja viikosta riippuen 2-3 kertaa viikossa aamulenkillä.

Kävin nyt samalla neuvolan vaa’alla 1,5 viikkoa synnytyksestä ja painoa oli tippunut tuossa ajassa 11 kg. Eli aika paljon mulla on ollut sitä nestettä. Vauvahan painoi noin 3,7 kg. Eli tällä hetkellä 1,5 viikkoa synnytyksestä mulla on 10 kg lähtöpainoon. Onhan sekin aika isomäärä, mutta annan kropalle aikaa palautua sektiosta ja raskaudesta. En ota stressiä painon suhteen vaan menen täysin kropan ehdoilla. En myöskään voi ruveta heti dieetille, koska haluan imettää ja dieetti ei sovi siihen yhtälöön.

Tällä hetkellä odotan, että pääsen vaunulenkeille ja ihmisten ilmoille. Tämä 1,5 viikkoa kotosalla tekemättä mitään alkaa kyllä tuntua. 😀 Ja on muuten ihanaa ettei ole liitoskipuja enää! Halleluja!