Syönkö Oikeasti Joka Päivä Ulkona?

Mun syömiset ja ruuanlaittotaidot ovat saaneet huomiota osakseen aina silloin tällöin. Tällä kertaa ajattelin paneutua tähän asiaan vielä hieman pintaa syvemmälle.

Sanotaan näin, että entisessä suhteessani herra A:n kanssa söin käytännössä aina kotiruokaa. Harrastin niin sanottua ”meal preppausta” eli tein yleensä 3-6 päivän ruuat valmiiksi ja laitoin ne pakasterasioissa pakkaseen. Tein aina lounaan ja päivällisen. Muutamia poikkeuksia oli kuukaudessa, jos kävimme herra a:n kanssa ulkona syömässä tai jos kävin lounaalla työkavereiden kanssa.

Kaikki muuttui sillä sekunnilla, kun minä ja herra A sovimme, että meidän 15 vuoden suhde oli tullut päätökseen. Enää ei ruoka maistunut. Ei ollut nälkä, oksetti ja kuvotti. Sinnittelin aina päivän kerrallaan. Sain alas smoothieita tai jotain muuta ostettua/nopeeta. En pystynyt tekemään ruokaa. Ei vain ollut fiilistä. Tunsin asiasta kauheaa morkkista, mutta en yksinkertaisesti kyennyt tekemään ruokaa. Koti ei tuntunut kodilta, asuin muiden nurkissa ja siellä huvitti kokata vielä vähemmän.

Halusin antaa itselleni aikaa ja hyväksyä, että nyt on vain tällainen vaihe. Päivät kumminkin kuluivat, viikot kuluivat ja samalla kuukaudet. Pääsin muuttamaan uuteen omaan kotiin vasta noin neljä kuukautta erosta. Vaikka uusi koti oli aivan ihana, niin sielläkään ei tullut sitä fiilistä, että haluaisin kokata. Woltti oli kovassa käytössä.

Rupesin kokkailemaan edes jotain ruokia, kun olin asunut puoli vuotta omillani. Pikkuhiljaa pääsin taas vauhtiin ja tammikuussa 2017 aloitin taas meal preppauksen. Tein tuttuun tapaan ruokia valmiiksi ja fiilis oli hyvä. Tätä kumminkin kesti vain 3 kuukautta, koska tulin raskaaksi. Raskaus oli mulle todella rankka, koska kärsin puoli vuotta kauheasta olosta ja oksentelusta. Voitte kuvitella, ettei ruuanlaitosta tullut tuona aikana yhtään mitään.

Tuosta se kaikki jäi sitten taas uudelleen päälle. Nyt Theo on jo 10 kuukautta ja edelleen syön 90% ruuista ulkona. Välillä herra x (Theon isä) tekee mulle meal preppausta ja jääkaapissa odottaa valmiita aterioita. Joskus, todella harvoin, innostun ja teen ruokaa.

Tämä on todella haasteellista, koska pidän kotiruuasta ja osaan kyllä perus ruokia kokata. Jostain kumman syystä niiden tekeminen tuntuu vain ylitsepääsemättömältä. Haluan ryhdistäytyä ja haluan panostaa kotiruokailuun enemmän. Haluan, että minä ja Theo voidaan tulevaisuudessa syödä yhdessä samoja ruokia, ”samasta padasta”.

Tällä hetkellä syön kotona aamupalan ja iltapalan, mutta päivä pitää sisällään vain yhden lämpimän aterian, joka on jossain ravintolassa tai pikaruokapaikassa. Yleensä aina mun viikkoon kuuluu 15 cm subi, ravintolassa kanaa ja riisiä tai tortilla. Noiden kolmen paikan välillä käyn joka viikko. Joskus käyn salaattibaarista vain salaatin ja ostan päälle riisikakkuja. Tungen itseäni myös omalle isälleni kylään mahdollisimman usein, jotta saan siellä kunnon kotiruokaa. 😀

Itse uskon, että tilanne korjaantuu viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan töihin. Haluan, että Theon tarhan jälkeen on perhepäivällinen kokattuna. Olen aina ihannoinut niitä perheitä ketkä syö päivällisen yhdessä rutiininomaisesti.

 

 

 

johannavaris

10 vastausta artikkeliin “Syönkö Oikeasti Joka Päivä Ulkona?”

  1. Kiitos tästä postauksesta! Musta tää oli avoin, rehellinen, aito. Usein, kun joku asia aiheuttaa kuohuntaa, ihmisillä on tapana mennä puolustuskannalle. Sä reagoit toisin. Kerroit, tässä on se mun heikko kohta, ja kerroit, miksi niin toimit. Kaikilla meillä on omat haasteemme. Toivon, että sitä kunnioitetaan, että sä rohkeasti kerroit omastasi <3

    Jaksamisia sulle ja Theolle! 🙂 <3

    https://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

  2. Korjaantuu viimestään kun sun pitää alkaa tehdä ruokaa lapsellesi… Kiireessä ketuttaa aina laittaa ruokaa, mutta pakkohan nuo lapset on muonittaa 😃

  3. Voin niin samaistua tähän! Osaan laittaa peruskotiruokaa, mutta välillä tulee kausia, kun ei vaan pysty, ei kykene 😀 Kärsin samoin raskauspahoinvoinnista, joka onneksi on nyt pikkuhiljaa helpottamassa, eikä ruuanlaitto olisi tullut tuona aikana mieleenkään! Kun jo pelkkä jääkaapin avaaminen saa ryntäämään vessaan.. Tunsin suurta lohtua, kun ravitsemusterapeutti sanoi minulle, että on ihan ok käyttää valmisruokia, älä ota asiasta stressiä. Joten olen elänyt niillä, ravintolaruuilla ja puolestaan äitini kokkauksilla, sen minkä vaan alas saanut. Kamalaa, jos sinulla tuo on kestänyt puoli vuotta! Minä jo meinasin hajota neljässä kuukaudessa..

    • Oi ihanaa! En ole yksin 😀 Joo tuo kuvastaa sitä omaa fillistä hyvin: eli ei vaan kykene. 🙂 Oi no onneksi oli ”vain” 4 kuukautta. Huh on sekin pitkä aika. <3

  4. mua ihmetyttää lähinnä miten on rahaa syyä aina ulkona 🙂 mun mielestä kotiruoka on niin halpaa ja terveellistä verrattuna ravintoloiden suolasiin ruokiin että ihan mielellää käyttää vaikka puol tuntia ruuanlaittoon päivässä. eikä lapsillekkaa voi syöttää mitään teollista suolaruokaa 😀 tsemppiä, varmaa pari viikkoa ruuanlaitto on tuskaa kunnes siihe taas tottuu.

    • Moikka, joo se on kyllä ihan totta, et sitten ku sitä alkaa vaan tekemään, niin nopeastihan siihen myös tottuu. 🙂

  5. Kiitos rehellisyydestä. ❤️ Olipas mielenkiintoista. Voisitteko tehdä yhdessä miehen kanssa ruokaa? Tiedätkö mistä tämä on lähtöisin? Onko esim syömishäiriötaustaa?

    • Miehellä on vuorotyö, joten ollaan tosi harvoin ns. molemmat ”ruoka-aikaan” samassa paikassa. En tiedä yhtään mistä on, koska ei ole mitään syömishäiriötaustaa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 16
Tykkää jutusta