Välilevyn Repeämä

Nyt sitten selvis keväästä asti todella kipeänä olleen selän syyt. Eli keväästä asti mulla on selkä reistaillut ja tuossa muutama viikko ennen kisoja se selkä kipu meni todella pahaks ja kävinkin lenkit ja salitreenit vetämässä selkätuen kanssa. Ajattelin koko ajan, että kyseessä on vaan rasitusvamma, mutta se ei mennyt ohi vaikka kuinka yritin levätä, venytellä ja välttää liikkeitä jotka sitä rasittaa.

Nyt sitten varasin ajan yksityiselle ja menin näyttämään sitä Fysiatrille. Fysiatri tutki sitä 1,5 tuntia ja määräsi mut magneettikuvaukseen.

Magneettikuvauksen jälkeen kävin Fysiatrilla kuulemassa tulokset ja eihän sieltä hyviä uutisia tullut.

Mulla välilevyssä on kaksi erillistä repeämää, lievää tulehdusta sekä yhdessä nikamavälissä pieni kysta ja sitten vielä muutamassa nikamavälissä liian vähän nestettä + vähän rappeutumaa. Repeämät näyttää siltä, että ne olisi tulleet nyt muutaman kuukauden aikana, mutta tarkkaa syytä niille ei voida sanoa. Selkä ei onneksi vaadi leikkausta vaan sille pitää nyt antaa mahdollisuus parantua.

Se mitä tämä kaikki nyt sitten käytännössä tarkoittaa on, että toipuminen tulee viemään aikaa. Paljon aikaa. Lääkäri sanoi etten tätä ehkä ois halunnut kuulla, mutta toipuminen vie n. 8-15 kk. Toipumisella tarkoitetaan nyt tässä tapauksessa sitä että välilevy ei ois tässä rasitus/kiputilassa. Selkä ei silti toipumisen jälkeenkään tule ikinä kestämään sellaista rasitusta mitä aikaisemmin olen voinut tehdä.

Treenien osalta nyt seuraavat kaksi viikkoa pitää mennä rauhassa eli ei mitään sellaista mikä vähänkään ärsyttää selkää; lenkit ja jalkatreenit pois ja ainoastaan sellaista treeniä mikä ei tunnu selässä ollenkaan. Tämä sen takia, että saadaan paranemisprosessi hyvin käyntiin ja se välilevyn ärsyyntymistila rauhoittuisi.

Tän kahden viikon jälkeen jalkatreeniä voin aloittaa tekemään kevyesti. Alkuun vaan perus jalkajumppaa ja se ei saa tuntua selässä niin tekohetkellä kuin jälkikäteenkään.

Jos treenin jälkeen on selkä kipeä, niin pitää miettiä mistä liikkeestä se voi johtua ja lopettaa sen tekeminen jatkossa. Eli aikamoista tutkiskelua ja analysointia on tiedossa treenien osalta.

Treeneissä pitää todella maltillisesti pikku hiljaa vaan lisätä painoja. Jos ajatellaan, että 8-15 kk päästä selkä on 100 % kunnossa, niin se tekee alle 1 %  parannuksen per treeni. Eli painoja voin nostaa todella maltillisesti viikkojen edetessä.

Jatkossa en saisi tehdä enää mavea, kyykkyjä enkä jalkaprässiä. Ainakaan nyt alkuvaiheessa. Sitten kun selkä tuntuu paremmalta niin voin pienillä painoilla kokeilla tehdä noita.

Lenkitkin pitää alottaa varovasti; mieluiten juoksumatolla ylämäkikävelyä. Aamutreenin saan tehdä aikaisintaan 1 h herätyksestä. Välilevy on aamuisin turvoksissa ja sen takia niin kipeä ja silloin ei saisi alottaa päivää vaan ärsyttämällä välilevyä enemmän. Lääkäri määräsi myös selkätuen käytön nyt treeneissä ja muutaman tunnin muutenkin oka päivä.

Eli aika kova pommi. Oon kumminkin pysynyt ihan positiivisena (paitsi silloin kun sain tulokset niin jouduin vähän itkemään). Nyt sitten olen laittanut valmentajille viestiä ja katsotaan miten saadaan treenit nyt sovitettua tähän. Suurin huoli itselläni on se, että miten me saadaan mun jalkoja ja pakaroita kasvatettua seuraaviin kisoihin kun kaikki raskaat perusliikkeet on kielletty. Toinen huoli on, että miten kisadietillä selkä kestää aamulenkit.

Kivun kanssa voin elää nyt kun tiedän mistä se kipu johtuu. Voisihan tässä jäädä surkuttelemaan omaa kohtaloa, mutta se ei vie mua eteenpäin eikä hyödynnä tätä tilannetta yhtään. Nyt vaan teen kaikkeni, että selkä saa mahdollisuuden parantua ja valmentajien kanssa pitää nyt keksiä sellaiset jalkatreeniliikkeet, jotka ei käy tuohon selkään ja saadaan edes vähän pihviä lisää tuonne alakertaan. Kisadietille on onneksi vielä aikaa ja selkähän hyvällä tuurilla voi olla kunnossa jo silloin ja jos ei ole, niin sitten pitää vaan löytää sellainen aerobinen joka tuntuu kaikista vähiten selkään.

Tästä tuomiosta riippumatta olen käynyt viikonloppuna treenaamassa nyt useampaan otteeseen yläkroppaa ja aamuisin käynyt vain todella kevyellä aamukävelyllä, jotta aineenvaihdunta lähtee heti liikkeelle.

Syytän nyt tätä ”pientä” shokkia, että viikonloppuna lipsahdin ruokavaliosta mutta onneksi ei mitää megalipsumista. Eilen söin ohi ruokavalion ainoastaan kaurapuurosta itse tehtyjä kaurapuuroleipiä ja kaurapuurosta tehtyjä kaurakeksejä joihin en siis lisännyt mitään sokeria + itse tehdyn mansikkarahkaherkun tuoreilla marjoilla. (Tähänkään en laittanut sokeria tai kermaa, laskin kalorit niin siinä oli vähemmän kaloreita kuin protskupatukassa).

Nyt sitten taas kurinpalautus ja tänään homma jatkuu taas annettujen ohjeiden mukaan. Vaa’assa muuten huomaa heti kun en ole päässyt tekemään aamulenkkejä rasvanpolttosykkeellä ja laitoinkin jo koutseille viestiä, että pitäisköhän ruokavaliota nyt tiukentaa, että en nyt kauheasti paisuis kun en pääse lenkille. (Toki tässä vaiheessa pitää siinä ruokavaliossakin sitten pysyäkin). 😀

Viikonlopun treenit meni kyllä tosi hyvin. Sain väänettyä ihan loppuun asti ja lihaksissa oli kunnon polte. Nyt vaan motivaatio kasvaa entisestään kun mutkia tulee vastaan. Seuraavan kerran kun nousen lavalle niin haluan taas tietää, että olen aidosti tehnyt kaikkeni ja kaikista näistä vaikeuksista huolimatta pystyn siellä seisomaan ja olla ylpeä saavutuksistani.

Ei ole olemassa esteitä, ei edes hidasteita! On vaan haasteita jotka on tehty toteutettavaksi!

Ihanaa viikkoa! 🙂

20141018-Johanna Varis-212-Edit

Kuva: Vesa Marjanen 

 

 

 

 

johannavaris

24 vastausta artikkeliin “Välilevyn Repeämä”

  1. Moi!
    Ekaa kertaa eksyin sun blogiin ja muutoinkin oon tautisen laiska kommentoija, mutta nyt tuli fiilis että ”selkävammaisena, valuvikaisena” mun on pakko lähettää sulle järjetön lasti voimia, tsemppiä, rakkautta ja sitä tärkeintä; armoa. Armoa itseäs kohtaan, nyt on tilanne tämä eli kohtuu kökkö, mutta näillä mennään! Itke ja sure surusi, selkäsi tulee olemaan ohjaajasi lopun elämääsi. Mutta älä vaadi itseltäsi liikoja, kipu kyllä kertoo missä raja menee ja luultavasti vielä monet kerrat treenaat itsesi kipeäksi väärällä tavalla. Mutta kyllä sitä pieni ihmislapsi oppii, ajan kanssa! Tämä on niin suuri muutos, että se ottaa aikansa jotta tasottuu, niin mieli kuin kroppa. Itse olen kuntouttanut itteni aivan romukunnosta, oikea jalkani halvaantui vuosia sitten selän vuoksi ja vielä tänäänkin elän kipujen kanssa, niitä on toisinaan enemmän toisinaan vähemmän. Mutta onni minullakin, että taustalla on liikkumiseen ja urheiluun tottunut kroppa, toisaalta mieli tässä onkin suurin vastustaja.. 😉 Tsemppiä!

    • Moikka,

      Kiitos paljon että jaksoit kommentoida ja tsempata! Kiva kuulla muiden henkilöiden kokemuksia samasta asiasta.
      Uskon näin että monet kerrat tässä vielä ollaan selkä aivan hajalla treenauksesta mutta tuo oli hyvin sanottu, että kyllä sitä pikku hiljaa oppii mitä se selkä kestää ja mitä ei. 🙂 Hienoa kuulla, että olet saanut kuntoutettua itsesi! Toivoa siis on!! Kiitos vielä tästä! Tsemppiä myös sulle!! 🙂

      Yt,
      Johanna

  2. Todella kurja kuulla takaiskustasi näin itsekin selkäongelmista kärsineenä. Näköjään loukkaantumisia ei pystytä poissulkemaan ”edes” valmennuksessa, mikä tuntuu kyllä jos ei nyt uskomattomalta niin ainakin erikoiselta. Tarkoitus ei ole sen kummemmin osoitella syyttävällä sormella ketään, mutta väkisinkin herää kysymyksiä tämän niin sanotun ”kisavalmennuksen” suhteen, jonka piirissä olet itsekin käsittääkseni melko tiiviisti ollut. Toki ihmiset ovat yksilöitä erilaisine rakenteellisine ominaisuuksineen, ja siten vamma-alttius vaihtelee. Olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla minkälaiseen analyysiin ja vastuunottamiseen valmennustiimi tällaisessa tapauksessa päätyy. Ensimmäisenä tulee mieleen, että joko tämänkaltaisessa nopeassa aikataulussa tapahtuvassa kisavalmennuksessa on lähtökohtaisesti liian suuret riskitasot, joita kilpaurheilu-korttia heiluttamalla on mielestäni vaikea täysin perustella, tai vastaavasti sinun tapauksessasi on tehty virheitä tiettyjen liikkeiden suoritustekniikoiden opettamisen osalta. Ensimmäinen toki varmasti ruokkii jälkimmäistä kun vauhtisokeus iskee ja painot nousevat tekniikan kustannuksella. Kisatavoitteiden uudelleenmiettiminen varsinkin aikataulun osalta ei sinun tapauksessasi ole liioittelua näin vakavan vamman ollessa kyseessä. Esimerkkejä vastaavat ongelmat selättäneistä kilpailijoista on toki monia, jopa siinä määrin, että lajin parissa esiintyy mielestäni turhaan vähättelevää asennoitumista. Myös jatkossa liiallista luottamista valmennustiimiin ja oman kropan, ja mahdollisesti muidenkin ”asiantuntijoiden”, kuuntelemista kannattanee harkita tarkemmin. Hyvä kysymys on voiko kehonmuokkausurheilussa ylipäätään välttyä tälle lajille niin tyypillisiltä selän nikamavammoilta. Mielestäni asiantuntevan valmennuksen pitäisi tähän pystyä. Tsemppiä ja ennen kaikkea malttia kuntoutukseen!

    • Moikka,

      Kiitos paljon kommentista. Itse en syytä tästä kyllä ketään. En itseä, enkä varsinkaan valmennustiimiä. Tenttasin lääkäriltä syytä tähän ja hänkään ei voinut suoraan todeta että mistä voi johtua. Välilevyn repeämä voi tulla jos esim liukastuu, kaatuu, rasittuu tai tekee äkkinäisen väärän liikkeen jne. Syitä voi olla useampi. Positiivista oli se, että lääkäri sanoi että balettitanssijoilla on selkä huomattavasti paljon huonommassa kunnossa ja jos balettitanssijalla olisi tälläinen diagnoosi kuin minulla nyt niin balettitanssin vetäjä määräisi vaan saman tien takaisin tanssin pariin. 😀 Mikä itselle tietenkin kuulostaa tosi hurjalta, koska selkä on kipeä. Tekniikat ollaan käyty joka viikko läpi pt:n kanssa koska treenaisn 1-2 kertaa viikossa pt:n kanssa, joka oli todella tarkka tekniikasta. Nikamien tilanne taas voi olla perinnöllistä. Suvussa on samoja ongelmia. Itse uskon, että vaikka olisin treenannut pelkkää tanssia, enkä olisi edes ollut kisavalmennuksessa niin tilanne olisi luultavasti ihan sama. Tässä vaiheessa on kumminkin turha miettiä tai jossitella vaan ainoa oikea tapa on katsoa tulevaisuuteen. Kisasuunnitelmat eivät ole muuttuneet vaan lavalle nousen ensi syksynä. Uskon täysin että valmennustiimi keksii sellaiset treenaustavat, mitkä eivät rasita selkää liikaa. Suurin haaste varmaan tuleekin juuri olemaan oman psyykkeen kanssa. 🙂

      Yt,
      Johanna

  3. Moi!
    Mulla repesi kaksi välilevyä vuosi sitten syyskuussa. Samalla löytyi juurikin kulumia ja ranka on suora. Teen kokopäiväisesti PT:n ja ryhmäliikunnanohjauksia, joten uutinen oli aikamoinen shokki..
    Kyykkyihin, maveen, kulmasoutuun ja kahden jalan prässiin en ole voinut palata ollenkaan 🙁 ne tuo vaan todella kovan paineen selkään, ja repeämä, pahimmassa tapauksessa pullistuma tulee nyt aika helposti. Juoksu aiheuttaa myös painetta alaselkään, lenkit ovat 6-8 kilometriä pitkiä nykyään..on sellaisia päiviä kun ei voi juosta ollenkaan.
    Vinkkinä kaikki yhden jalan liikkeet 🙂 yhden jalan prässi, yhden jalan kyykky, askelkyykyt jne eivät tuo samalla tavalla painetta selälle, joten niitä kannattaa suosia 🙂
    Tsemppiä jatkoon, jos haluat lisää vinkkejä, kokemuksia tms niin laittele meiliä 🙂

    • Moikka,

      Kiitos paljon että jaoit tarinasi! Kiitos paljon vinkistä! Nyt pari viikkoa lepuutan jalkoja ja selkää ja sitten rupean testailemaan, että mitä se selkä kestää ja mitä ei! Ehdottomasti testaan kaikki mahdolliset yhden jalat jalkatreeniliikkeet! :)) Saatan jopa pyytääkkin lisä-apuja! :))

      Kiitos paljon tsempeistä ja vinkeistä!

      Yt,
      Johanna

  4. Ajankohtainen aihe… oon ite nyt noin kk ollut x-asennossa lääkittynä koska en kuunnellut selkävaivojani ja vaan riuhdoin ja treenasin akrobatialajeja. Nyt pystyn pikkuhiljaa jopa kävelee.

    Itelläni vasta mri-kuvaus edessä mutta on aivan varma et välilevyissä ja nikamissa on vikoja. Kyllä pistää masentamaan. Omissa lajeissani juuri selän kunto ja toimivuus on erityisen tärkeetä. Voikun saisi enemmän tietoa mitä saa ja mitä ei saa tehä.

    • Moikka,

      Kiitos kommentista. Voi ei! 🙁 Kuvauksessa varmasti selviää mikä on vialla ja saat kunnon hoito-ohjeet! Nyt vaan positiivisin mielin ja ei kannata vielä murehtia liikaa vaikka selkä tuntuukin varmasti tosi kipeältä. Odota vain että saat ne tulokset ja sitten keskityt toipumiseen! Tsemppiä paljon!! 🙂

  5. Oot kyllä aivan saatanan tyhmä ämmä jos silti kisaaminen vuoden päästä mielessä!!!! Kertoo paljon ettet tee tätä tosissaan jos et jaksa odottaa edes kauemmin noin vakavan asian vuoksi !!!! Voi olla että loppuelämääs oot tota menoa pyörätuolissa, good luck aivoton luuta!

    • Moikka,

      Kiitos kannustavista sanoista! 😀

      Lääkärikäynnillä varmistin useampaan otteeseen, että onko minkään näköistä halvaantumisriskiä ja lääkäri sanoi ettei ole, koska selkäydinkanavassa on hyvin tilaa. Kysyin myös että onko riskiä että repeämät kasvaa jne ja lääkäri sanoi ettei niitä kannata pelätä koska repeämät voi tosiaan tulla mistä vain. Nyt siis selkä kipeä ja tulevaisuudessa joudun paljonkin katsomaan mikä liike sopii selälle ja mikä ei mutta mitään riskiä halvaantumiseen ei siis ole. 🙂 Ja tosiaan syksyllä aion lavalle nousta. Tottakai jos jostain syystä selkä ei toipuisi ja en yksinkertaisesti kykenisi tekemään treenejä niin silloin tietenkin kisat siirtyisi. Nyt en kumminkaan halua pitää sitä vielä vaihtoehtona.

      Mukavaa viikon jatkoa! 🙂

      Yt,
      Johanna

  6. Olipas kurjia uutisia fysiatrilla! 🙁 Tärkeintä kuitenkin, että kuntoon on selkä mahdollista saada, joskin pienillä rajoituksilla.

    Itse olen myös selkävaivainen. Alkukesästä rikoin selkäni mavea tehdessä ja siitä alkoi pitkä tie toipumiseen. Ajattelin itsekkin, että lepo, venyttely ja kevyt treeni vie selkäkivut hus pois kuten aina ennenkin. Niin ei käynyt ja kun en enää saanut ruotoa kunnolla suoraksi varasin ajan OMT-fysioterapeutille. Lääkärille en siis marssinut missään vaiheessa. Tyhmää ehkä, mutta turha jälkikäteen jossitella. Fyssarin antama diagnoosi oli si-nivelen paikaltaan meno ja siitä sitten alaselän, pakaran ja takareiden alueilta hermokudoksen tulehtuminen. Sain kotijumppaohjeita, jalkatreenit totaalikiellossa n. kuukauden ja sen jälkeen varovainen aloitus. Opettelen uudelleen kyykkäämään ja jokaisessa jalka- ja selkätreenissä on kuunneltava kroppaa äärimmäisen tarkkaan ja suoritustekniikoita on pitänyt varsinkin jalkatreeneissä opetella uudelleen.

    Yhteensä viisi kuukautta on mennyt ja nyt olen saanut luvan treenata jalkoja oikeasti ja nousujohteisesti. Nyt selkä sietää jo tärähdyksiäkin, joten juoksemisen ja loikkatreenit voi palautella taas ohjelmaan.

    Korvien väli ollut kovalla, mutta kun kuntoutukseen panostaa kunnolla on lopputuloskin hyvä. 🙂

    Tsemppiä kuntoutumiseen! 🙂

    • Moikka,

      Kiitos että kerroit tän tarinasi! 🙂 Harmi kuulla että ihan nivel oli mennyt paikaltaan. Aika hurjalta kuulostaa! Kiva kuulla kumminkin se että olet voinut treenata ja nyt olet päässyt jo kovempaankin treeniin, toki kehon ehdoilla. Mulla varmasti sama urakka edessä eli rauhallisesti ja kehoa kuunnellen tulee treenata ja sama juttu että ihan varmasti mullakin psyykkeen kanssa tulee olemaan tekemistä että malttaa keskittyä. 😀 Tsemppiä sullkkein toipumiseen ja treeneihin! 🙂

      Yt,
      Johanna

  7. Moi!
    Halusin kommentoida kirjoitukseesi, sillä olen itsekin selkävaivainen. Minulla todettiin välilevytyrä ja kivut olivat alkuun sietämättömät. Kivut pakottivat jäämään neljän seinän sisälle, sillä tyrä painoi jalan hermoa niin pahasti, että kävely oli raastavaa. 6 viikon jälkeen leikkauspöydälle ja siitä alkoi 3 kuukauden sairasloma. Kivut kuitenkin katosivat, jälkeen jäi halvaantunut pohjelihas, mutta hermo uusiutuu kyllä ja toivon ettei mitään pysyviä vammoja jää. Tässä tilanteessa on tärkeää pysyä positiivisena! Tsemppiä parantumiseen ja malttia selän kanssa. Tekstistä huomaa kuitenkin positiivisen asenteesi ja se tulee kantamaan pitkälle!

    • Moikka,

      Kiitos kommentista!
      Huh! Tsemppiä ja jaksamista paljon! Noi tyrät on kyllä kauhistuttavia! Onneksi kumminkin kivut ovat kadonneet ja että mahdollisesti pysyviä vaurioita ei jää! Kiitos että jaoit kokemuksesi ja vielä kerran hurjasti tsemppiä!

      Yt,
      Johanna

  8. Voi ei, paska juttu tollanen! Tsemppiä hirveesti, ei o helppoa urheilijalle pitkään vievä toipuminen. Sanoit että pelkäät miten onnistuu aamuaerobiset kisadieetillä jos selkä ei kestä, kannattaisko miettiä sitte että siirtäis kisoja ja pistäis oman terveyden edelle.. ajattelis selän kautta ensin. Pisti silmään vaan toi kohta 🙂

    • Moikka,

      Kiitos kun kommentoit!

      Juuh on aika huono tuuri mutta minkäs teet. 🙂 Joo ton kohdan voi ymmärtää monella tavalla. Eli suurin pelko juuri on se että selkä ei aerobista kestä ja joudun siirtämään kisoja. Sitä en haluais tehdä mutta pakon edessä sekin on tietenkin vaihtoehto koska kyllä aina terveys menee kisojen edelle. 🙂

      Yt,
      Johanna

  9. Voi että, olipas ikävä juttu, mutta hyvä että selvisi kivun syy ja nyt osataan hoitaa ja kuntouttaa oikein. Toivottavasti selkä paranee nopsaan ja hyvin, tsemppiä! 🙂

  10. Heips! Miten sun selkä voi nyt? Mä kysysin pari kysymystä jos voit vastata olisi kiva: kuinka sun kipu selässä ilmeni(koko ajan vai tiettyjä liikkeitä tehdessä, esim prässi?) tämä siksi koska itselläni nyt kipuja ilmennyt juuri kovilla painoilla, kahden jalan jalkaliikkeitä tehdessä ei. Juoksu ei satu. Rasittiko juoksu sinua? Ja sitten toinen kysymys jos viitsisit vastata myös tähän:): eli minä en ole valmennuksessa sillä omat rahani eivät tällä hetkellä riitä siihen mutta onneksi netti on nykysin paljon treeni-ja ruokaohjeita täynnä(se on vain silloin tällöin niiin helpompi ehkä lipsua ruuasta tai treeneistä kun ei ole sitä toista ”perseeseen potkijaa”tai ihmistä joka tsekkaisi ruuat ja treenit säännöllisin väliajoin tai esim olisi motivaattori~esim se kisa jonain päivänä häämöttämässä. Niin nyt tulee se kysymys liittyen aamuaerobisiin. Eli suositko/mitä mieltä sinä olet niistä? Voiko/kannattaako niitä tehdä vaikka joka aamu jos on on offilla(kasvattaa lihasta)eikä dieetti päällä? Ja onko ne hyvä olla juoksulenkkejä vai kävely, rasvanpolttosyke ja jos se niin mikä se syke silloin oltava? Ja kuinka pitkä lenkki, ajallisesti vai kilometreinä katsottuna? Että oletko sinä mielestäsi saanut hyötyä just että tekee tyhjään mahaa heti herättää reippaan (kävely)lenkin et se polttaisi paremmin rasvaa/”laihuttaisi”verrattuna vaikka siihen et menisit tekemään pidemmän juoksulenkin aamupalan jälkeen kun se olisi sopivasti ”sulanut”? Vai ootko sitä mieltä et offilla ei missään nimessä pitkiä, kuluttavia juoksulenkkejä.(sori jos oot jossain selittänyt näistä paljon/sun mielipiteistä jossain postauksessa et se ois jäänyt multa ihan totaalisesti huomaamatta! Ja miten nyt, kun on joulukuun loppu ootko sä pystynyt vielä ottaa uusiks kuvioihin nää aamulenkit? Tuhannesti kiitollinen jos vastaat!<3 🙂
    T. Nina

    • Hei,

      Kiitos kommentista. 🙂

      Selkä voi nyt ihan hyvin kunhan vaan treenaan selän ehdoilla. Eli kaikissa vähänkään selässä tuntuvissa liikkeissä pidän päälläni lääkärin määräämää selkätukea ja sen päällä vielä salivyötä. 🙂

      Selkä kiopu tuntui käytännössä koko ajan. Ihan sama olinko paikoillaan vai liikkeessä. Toki kovin kipu oli juuri jalkatreeniä tehdessä. Juoksu/kävely eli ihan kaikki sattui selkään ja edelleenkään en voi hölkätä/juosta tuntematta kipua.

      Nuo aamulenkit on sellaisia joihin vaikuttaa kauheasti se sun tän hetkinen tilanne. Eli esim itse en offilla tee minkäänlaista aerobista koska kasvatetaan lihaksia mutta mulla on moni kisasisko joka tekee muutaman kerran viikossa aamulenkin koska ei ole niin paljon kasvatettavaa vaan enemmänkin fysiikan hiomista.

      Jos halutaan dietata niin sama juttu siinäkin eli vaikuttaa se henkilön oma tilanne. Itse tein dietillä 4-6 60 minuutin aamulenkkiä aamuisin tyhjällä vatsalla jolloin syke piti olla 120-130 mutta taas useampi kilpasisko teki lenkkejä vain 3 kertaa viikossa 30-45 minuuttia.

      Itse treenaan tällä hetkellä 5 kertaa viikossa ainoastaan salitreeniä. Lenkita lkaa taas pikkuhiljaa sitten dietillä eli keväällä ja silloin teen aina aamulenkit tyhjällä vatsalla. Matkalla ei ole niinkään väliä vaan juuri sillä ajalla. Luulet että alussa rupean tekemään taas 45 minuutin lenkkejä joita sitten nostetaan jossain vaiheessa siihen 60 minuuttiin. Pääasia on että syke pysyy rasvanpoltossa eli 120-130. 🙂

      Toivottavasti tästä oli jotain apua.:)

      Suosittelen, kyllä hankkimaan valmentajan koska kaikkeen niin treeniin kuin ruokavalioonkin liittyy yksilön lähtökohta eli ei ole mitään yleispätevää tapaa joka auttaa ihan kaikkia.

      Jos ei ole kauheasti varaa maksaa niin suosittelen Fitfarmin superdiettiä koska sillä olen itsekkin aloittanut ja se on todella edullinen. Sieltä saa ruokavalion ja treeniohjelmat ja niillä aloittaessani sain hyvin tuloksia aikaan. 🙂

      Yt,
      Johanna

  11. Eli siis mullahan alko itselläni kiinnostus salitreenaamiseen 4vuotta sitten kun mursin oman koipeni. Eks treenasin jalkoja kuntoilumilessä sit siirryin tavoitteleellisempaan treenaamiseen koko kropalle. Ja tuloksia tietty tullut. Mut toivon että en ole nyt treenannut tuon selän kustannuksella. Vaikuttaa siltä että pienenkin selkäsäryy otettava tosissaan ja varsinkin jos ne jatkuu pitkään. Itse olen fysioterapeutti joten sinänsä tekniikat yms kunnossa pitäisivät olla mutta..never day never. Jos vaikka ..äH en tiedä jos se jalkaan vaik ois jäänyt jotain ja sit oon kompensoinut sitä (väärää)asentoo selälläni joka on voinut sit olla väärin sille selälle..:s

    • Hmm.. Kuulostaa aika ikävältä. Suosittelen käymään kiropraktikolla ja hän voisi katsoa että lantioluut on oikealla tasolla. Mulla oli nimittäin aikaisemmin kiertynyt alaselkä niin että toinen puoli lantiosta oli sentin korkeammalla kuin toinen. Kävin sen muutaman kerran naksauttamassa niin että lantio tuli oikeaan asentoon. Helsinki Kiropraktiikka auttoi minua tässä.

      Kannattaa kiinnittää huomiota ettei selkä pyöristy missään liikkeessä. Eli itse jätin kaikki sellaiset liikkeet pois joissa selkä rupes herkästi pyöristymään; jalkaprässit jne. Nyt teen kaikki ns. vajaalla liikeradalla että keskivartalon hallinta paranee ja slekä pysyy notkossa koko ajan. Tämä on helpottanut selkäkipuihin todella paljon.

  12. Johanna moi,
    samasta vaivasta kärsin kuin sinä enkä oikein osaa koostaa järkevää jalkatreeniä. Mitä vinkkejä antaisit ja käytännön liikkeitä? Prässit ja kyykyt nyt ainakin on ihan poissa pelistä. Myös oikean jalan hallinta ja voimatasot selkävamman jälkeen heikentyneet.
    Fyssarini sanoo, että syviä vatsalihaksia pitäisi vahvistaa mutta käytännössä sitäkin hommaa on vaikeaa toteuttaa selkä kaarella.
    Apua, menee järki kun treenit loppui ihan seinään. Syväkyykyssä siis oon telonut itseni kolme kuukautta sitten ja edelleen oon kipeä.

    • Moikka,

      Ikävä kuulla! Nämä selkävaivat on kyllä todella rankkoja!

      Itse tein niin, että kävin kaikki mahdolliset jalkaliikkeet läpi ja katsoin mikä sattuu ja mikä ei ja ohjelma koostettiin sen pohjalta. Itsellä ei satu ainakaan: askelkävely, askelkyykky smithissä, bulgarialainen kyykky, kyykky nojaten jumppapalloon, sumokyykky (sen verran alas ettei selkään satu), loitontajat, pakarapotku, lantionnostot, eturedet laitteessa yhdellä jalalla. Kannattaa testata vaikka noita ja laittaa reilusti vähemmän painoa ja tekee liikkeet hitaasti niin kovaa supistaen kun vain voi mutta hallitusti niin saa pienilläkin painoilla hyvän tuntuman.

      Mullakin vatsat sattuu mutta pystyn tekemään mm. pieniä rutistuksia sekä lankkupitoa. Rutistuksissakin muistaa sen että rutistaa ihan kunnolla uloshengityksessä niin saa hyvän tuntuman.

      Toivottavasti tästä olis edes vähän apua.

      Kovasti tsemppiä toipumiseen ja näissäkin pitää aina muistaa maltti on valttia. 🙂

      Yt,
      Johanna

  13. Kiitti kaikille näistä treenivinkeistä ja tsempit jatkoon. Itse olen ollu urheilematta nyt noin vuoden, hanskat tiskiin asenteella. Nyt selkä hiukan parempi, joten ehkä aika ottaa ryhtiä. Sain kuukausi sitten magneettikuvien tulokset. Hulluus meinasi iskeä kun epäilin, ettei koskaan enää pysty mihinkään. Toivossa on hyvä elää ja aenne kohdilleen. Olisi kiva kuulla kuinka treenaminen on nyt sujunut ja onko selkä parantunut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta